Kukka-asetelmien saloihin tutustumassa

Tämän vuoden naistenpäivä oli paras naistenpäivä ikinä! Minut kutsuttiin erään naisjärjestön kukka-asetelmailtaan paikkakunnan tyylikkäimpään kukkakauppaan. Ilan tarkoituksena oli kokouksen lisäksi tutustua kukka-aseltelman tekemiseen teippitekniikka käyttäen sekä tehdä omaan maljakkoon asetalma Aluksi kukkakauppias esitteli asetelmantekoa.

Tuosta vaan hän taikoi eteemme ihanan rennon asetelman. Tämä teippitekniikka kaikessa yksinkertaisuudessaan on nerokas. Teipillä tehdään maljakkoon ristikko, joka pitää asetelman kukat ilmavasti paikoillaan. Olenkin kesäisin tuskaillut, kun asetelmani ovat joko joka puolelle lössähtäneitä tai sitten ihan täyteen tungettuja. Teippirulla tulee muuttamaan tämän!
Tämän jälkeen meitä odotti mieletön valikoima erilaisia leikkokukkia, joista saimme valita haluamamme.

Omaan maljakooni yleisesti marketista tarttuvien tulppaanien ja neilikoiden sijaan nyt tarjolla oli vaikka mitä!

Itse ihastuin heti valkoiseen pienikukkaiseen vahakukkaan. Myös upeat piikkuputket kiinnittivät huomioni.

Enkä millään voinut vastustaa kärhön kukkia. Niitä on jo niin ikävä.

Asetelma syntyi kuin itsestään mukavan rupattelun, naposteltavan ja kuohuvan siivittämänä. Kauppias neuvoi ja auttoi tarvittaessa. Lopulta olin tyytyväinen tulokseen.

Lopputulos näyttää itseasiassa juuri siltä kuin yritän puutarhani saada näyttämään: runsaan rönsyilevältä, mutta silti harkitulta.
Muidenkin tuotokset ilahduttivat silmää.

Hauskasti kaikille syntyi omaa persoonaa kuvastavia kimppuja ja asetelmia.

Koko kokemus oli aivan ihana: paitsi kaikki kukat, myös tuoksu ja tunnelma oli aivan täydellinen. Tästä tulee uusi henkinen pakopaikkani. Kun lapset heittelevät jauhelihakastiketta tai maito kaatuu kuudennen kerran, voin vetää syvää henkeä ja kuvitella itseni kukkakaupan hiljaisuuteen asettelemaan vahakukkia maljakkoon.
Illan päätteeksi ostin vielä tillandsian. Olen siitä lukenut puutarhalehdistä, mutta nyt törmäsin sellaiseen livenä ja pakkohan tällaista ilmakasvia oli kokeilla.

Kotona etsin kauan täydellistä paikkaa asetelmalleni ja lopulta se löytyi olohuoneen sohvapöydältä. Olen sitä päivittäin siinä ihaillut. Olo on kuin meidän viisivuotiaalla, joka ihailee häpeilemättä jokaista piirtämäänsä piirustusta; kääntelee sitä ja huokailee ihastuksesta.

Jo näiden kuvien katselu sai minut niin seesteiselle tuulelle. Uusi harrastukseni tulee taatusti ensi kesänä olemaan kukka-asetelmat.

Viesti lokakuulle

Nyt viesti sinulle lokakuun 2017 Reetta. Täällä maaliskuun 2017 Reetalla olisi muutama asia, jotka sinun pitäisi muistaa. Tiedän että sinulla saattaa olla pienoinen puutarhaväsymys. Olet varmasti koko kesän puuhaillut puutarhassa ja syksyn tullen tahti on vain kiihtynyt. Tuliko hamstrattua liikaa taimialeissa? Niin paljon, että öitä myöden piti raivata niille istutustilaa? Entä tuliko tilattua tuhatmäärin kukkasipuleita? Niin paljon taas, ettei postista kotiin jaksanut yhdellä reissulla kantaa? No niinpä tietenkin. Eipä tule yllätyksenä. Mutta koitas vielä jaksaa muutama juttu, sillä keväällä et tule sitä katumaan. Usko minua.
Ensinnäkin, nosta ne ruukut pois sieltä ulkoa ennenkuin pakkaset yllättävät. Niitä on todella vaikea saada jäätymisen jälkeen irti ja ne halkeilevat ja sinua harmittaa katsella niitä koko talvi. Siirrä varsinkin kärhöruukut kuistille. Niiden jättäminen pakkaseen harmittaa kaikkein eniten.

Toiseksi, istuta paljon kukkasipuleita ruukkuihin kuistille. Voisit odottaa maan routaantumista ja sitä, että kaupat myyvät loput sipulit pois muutamalla eurolla. Sitten vaan kaikki mahdolliset purkit täyteen niitä ja odottamaan. Pieni vaiva ja valtava ilo helmikuussa, kun ensimmäiset piipot alkavat kurkistella.

Kolmanneksi, kylvä kylmäkäsittelyä vaativat perennat jo syksyllä kuistille. Siellä ne saavat kylmän kauden talvella ja keväällä voivat aloittaa kasvunsa kun siltä tuntuu.

Neljänneksi, älä heittele kaikkia puutarhatavaroita sikinsokin puutarhavarastoon, vaan koita laittaa ne niin, että sinne mahtuu sisälle. Sieltä on inhottava etsiä ruukkuja keväällä, kun ei sisään mahdu.
Viidenneksi, koita kestää. Kyllä se kevät sieltä taas tulee.

Kylvökuri pitää - melkein

Kevään edetessä hinku kaikenlaisiin puutarhahommiin kasvaa. Viime päivät ovat olleet todella aurinkoisia ja krookuksetkin kuistilla avautuivat vihdoin.

Krookukset avasivat kukkansa aurinkoisten päivien kunniaksi

Minä tein tälle vuodelle tiukkaakin tiukemman kylvösuunnitelman itselleni. Taustana on tässä se, että yleensä kylväminen on riistäytynyt käsistä ja paikat täyttyneet liian aikaisin liian monista purkeista. Tämä taas on johtanut siihen, että valon puutteessa ja hoidonpuutteessa suuri osa kasvatusyrityksistäni on päättynyt huonosti. Nyt siis päätin panostaa laatuun. Ensinnäkin ostin kasvivalon. Ihan hirveä. Lapset  kutsuvat sitä discovaloksi. Se on tosi iso ja täynnä punaisia ja sinisiä ledejä. No, kunhan ajaa asiansa.

Kevään ensimmäisiä krookuksia ehtii ihailla ihan läheltäkin

Toiseksi laadin kurinalaisen kylvösuunnitelman. Helmikuussa sai kylvää vain kuukausimansikat. Onnistuin! En kylvänyt muuta ja hoidin huolella pikkuisia. Nyt ne ovat koulittuina kasvivalon alla kasvamassa. Maaliskuussa sain suunnitelman mukaisesti laittaa valkotupakat itämään. Ne on nyt kylvetty ja nyt on taas maltettava mieleni loppu kuun.
Tai melkein maltettava. Sallin nimittäin erittäin painavista syistä itselleni poikkeuksia tähän kylvökuriin.Ensinnäkin nyt oli vain pakko kokeilla perennojen kasvatusta kuistilla. En tiedä miksen ole ennen tajunnut, että kylmäkäsittely ja perennojen kasvatus yleensäkin voisi hoitua kokonaisuudessaan kuistilla. Sinne vaan syksyllä siemenet laatikkoon ja kevään lämmittäessä ne alkaisivat sieltä itsekseen kasvaa. Katsotaan miten käy.

Narsissin kukinta antoi odotuttaa itseään kuukauden viileällä kuistilla

Lisäksi halusin kokeilla rucolan kylvöä jo nyt parvekelaatikkoon kuistille. Rucolanhan pitäisi kestää aika kylmää ja toistaalta kuistilla on nyt jo todella lämmintä päivisin. Olisi ihana saada jo huhtikuussa omaa rucolaa.

Viimeisin poikkeus kylvökuriin on gladioluksen mukuloiden esikasvatuksen aloittaminen jo nyt. Halusin kokeilla, kuinka aikaisin saisin ne kukkimaan.
Eli kylvökuri on kyllä pitänyt melko hyvin.  Nyt pitäisi siis odottaa huhtikuulle, jolloin saa kylvää lisää! Onneksi on muutakin ihanaa odotettavaa. Koskakohan ensimmäiset lumikellot pilkistävät maasta? Ei kauaa mene, jos nämä kelit jatkuvat. Kuistilla kamelia on myös alkanut availla nuppujaan, jotka se kehitti jo viime kesänä. Olin jo luopua toivosta, mutta nyt niistä näkyy jo punaista väriä.

Kamelian nuputkin ovat alkaneet raottumaan

Ihanaa odotusten aikaa!

Kevään ensimmäinen päivä

Nyt on virallisesti kevät. Sen näkee paitsi kalenterista, myös monista selkeistä kevään merkeistä.
Esimerkiksi tila ostoskärryssä pienenee kevään edetessä. Viimeksikin piti jättää pari maitolitraa hyllyyn, kun esikot, narsissit ja ruukkuruusut hyppivät joukolla valtaamaan ostoskärryä.

Toinen varma kevään merkki ovat eteiseen ilmestyvät märät mytyt. Märkiä sukkahousuja, märkiä kurakintaita, märkiä pipoja. Voisi ärsyttääkin niitä kerätä kuivumaan, ellei kyseessä olisi kauan odotetut kevään merkit.

Myös krookukset ovat kevään merkki, vaikkakin vähän ehkä huijausta tämä kuistilla ruukussa kasvattaminen. Jostain syystä nämä sinisateen alla kasvavat krookukset ovat jättiläisiä. Melkein 20 cm korkeita.

 Persikkapuun juurella kasvavat ovat normaalin kokoisia. Ensi syksynä laitan näitä krookuksia paaaljon enemmän kuistille ruukkuihin. En tiedä, miksen ole ennen tätä tehnyt. Krookusten lisäksi laitan pieniä tulppaaneja, helmililjoja, narsisseja...

Aitoviikunassa on alkanut tapahtua. Pian sen lehdet rehevöittävät kuistia. Yritän tänä vuonna hoitaa tätä oikein hyvin, jos saisin viikunoita taas kerättyä. Viimeksi poimin ne tyhmyyttäni raakana.

Tällä hetkellä en malta olla postaamatta taas yhtä kuvaa kukkivasta persikkapuustani. Se on vaan niin ihana. Olen pienellä vesivärisiveltimellä sivellyt heteitä, jotta kukat pölyttyisivät ja saisin edes muutaman persikan syksyllä.

Viime viikonloppuna söimme ensimmäisen lounaan lasten kanssa kuistilla. Itselläni oli kyllä takki päällä, mutta lasten mielestä oli jo niin lämmin, että pärjäsi sisävaatteilla. Selvä kevään merkki sekin.

Näkyykö muualla kevään merkkejä? Millaisia? Täyttyykö ostoskärryt kevätkukista? Ilmestyykö kurahousuja eteiseen?

Pidän\en pidä

Vaalean vihreää blogissaan laati hyvän pidän\en pidä -listan puutarhastaan ja kehotti muita samaan. Minusta idea oli hyvä, sillä kevään kynnyksellä on hyödyllistä pohtia, mistä oikeasti omassa puutarhassaan pitää ja mistä ei. Teen omat listani nyt molemmista puutarhoistani ja kirjaan kolme asiaa, joista pidän ja kolme, joista en pidä.
Aloitetaan negatiivisista asioista kaupunkipuutarhassani:
1) Maaperä.
Tontista ei löydy kohtaa, johon lapio helposti uppoaisi. Täällä on kalliota, isoja kiviä, suuria puita, juuria. Lisäksi, kun viisi vuotta sitten piha pengerrettiin ja tänne laitettiin nurmikko, niin joka puolella on nurmikon vaatima 20cm multaa ja sen alla tiivis sorakerros. Soran läpi on mahdoton kaivaa, sillä se on täynnä eri kokoisia kivenlohkareita. Tarvitsen aina kuokan ja pari tuntia aikaa, että saan istutuskuopan kaivettua.
2) Kotilot
Piha rajautuu toisesta reunastaan rehevään metsäkaitaleeseen, josta lehtokotilot vaeltavat sankoin joukoin pihaani. Tämä ei varmaan enempää perusteluja kaipaa.

3) Ryteiköt
Piha on perustettu alunperin 50-luvulla, mutta minun aloittaessa puutarhurointia, piha oli saanut vuosia kasvaa omaa vauhtiaan ja se oli täysin ryteikkö. Vanhat syreenit ovat vallanneet neliöittäin tilaa ja pikkuvaahteroita kasvaa kaikkialla. Onneksi isot koneet tekivät alapihan ja pengerrykset ja auttoivat asiaa aika paljon. Pohjoispuoli on vielä tällaista ryteikköä, jota nyt parhaillaan yritän taltuttaa.

Asioita joista pidän kaupunkipihassani:
1) Vaihtelevuus
Tontilta löytyy tasoeroja, kalliota, isoja kiviä, valoa ja varjoa. Tämä tuo tiettyä haastetta suunnitelmille ja istutuksille, mutta myös mielenkiintoa.
2) Puut
Tontti on täynnä isoja mäntyjä. Niiden alle voi kuitenkin istuttaa melkein mitä vaan, ja esim. isoa mäntyä vasten kiipeävä kärhö näyttää todella hienolta.

3) Talvipuutarha
Rakastan kuistiani yli kaiken. Kun normaali kasvukausi loppuu tai ei ole vielä alkanut, voin puuhastella kuistilla. Persikkapuu aloitti tänä vuonna kukintansa jo helmikuussa. Samoin krookukset. Kuisti tuo minulle tärkeitä lisäkuukausia rakkaan harrastukseni parissa.

Sitten siirrytään saareen ja asioihin, joista en siellä pidä. No, se on yksinkertaista
1) Ei multaa
2) Ei kasteluvettä
3) Paljon peuroja

Kuulostaa vähän toivottomalta :D Saari on siis kallioinen saari meressä, joten kaikki ruokamulta on tänne tuotu 60-luvulla proomulla. Tuon kymmeniä säkkejä multaa kesässä, mutta sekin on veneellä aina oma operaationsa. Kovasti myös kompostoin, jotta sitä kautta saan lisää kasvuvuoimaa maahan. Saaressa on kaivo, mutta sen vesi on vähän suolaista. Olenkin yrittänyt kastella kaiken aina kerätyllä sadevedellä. Kesäisin se aina loppuu, joten suosin kuivuutta sietäviä kasveja.
Ja ne peurat. Niistä olen niin paljon avautunut ja tulen varmsti jatkossakin avautumaan, että jätetään se väliin tällä kertaa.

No kolme asiaa, joista pidän saaripuutarhassani:
1) Niitty
Perustin ensimmäisenä puutarhatekonani tänne kukkaniityn. Se on ehdoton suosikkini ja kaunis koko kesän ilman kastelua ja hoitoa.

2) Luonto
Luonto on täällä todella lähellä. Merikotkia näkee päivittäin, samoin kuin minkkejä, supikoiria, korppeja yms.

 3) Perhoset
Olen täällä saaressa monta vuotta suosinut kukkaniityn lisäksi perhoskasveja ja perhosia onkin ilmaantunut vuosi toisensa jälkeen runsaammin. Viime kesä oli todellinen perhoskesä ja innolla odotan uutta kesää.

 Mistä sinä pidät/et pidä puutarhassasi?

Ajatuksenlukua puutarhaostoksilla

Kävin pitkästä aikaa Plantagenissa hiihtoloman kunniaksi. Lähin sijaitsee 10 km kotiovelta, mutta liian monimutkaisen reitin päässä minun makuuni, joten käyn siellä todella harvoin. Taaskin ajoin oikean liittymän ohi kahdesti ja pyörin tyhmänä kahdeksikkoa ylös ja alas ramppeja moottoritielle :D Toisaalta hyvä juttu, ettei sinne tule joka viikko ajettua, sillä samoin kuin Ikeassa, nämä plantagenilaiset osaavat lukea ajatukseni ja täyttää hyllyt tavaroilla ja kasveilla, joita en vielä edes itse tajunnut tarvitsevani.
Otetaan ensimmäinen esimerkki. En todellakaan kaivannut tällaista metallista häkkyrää saati edes tiennyt että tällaisia on olemassa, mutta kun näin tämän tajusin, että juuri tällaisen tarvitsen. Ehdottomasti.

 Peikonlehti oli myös pakko saada sekä siihen uusi suojaruukku.

Pieni tyräkkihän kruunaisi kukkaikkunani. Onneksi plantagenilaiset olivat sen tajunneet. Mistä ne myös tiesivät, että juuri tällaiset ruukut sopivat täydellisesti messinkisiin flamingoihini ruokasalissa!

Sama tapahtui minimehikasvien kohdalla. Juuri minimehikasveja kuistilla kituvat mehikasvi-istutukset tarvitsivat! Täydellistä!

Niitäkin oli niin montaa eri lajia, että oli pakko ostaa aika monta. No, näistä riitti sitten myös toiseen istutukseen.

Muratteja on nurkat pullollaan, mutta plantagenilaiset tiesivät, että juuri tällainen ympyrän muotoon istutettu sopisi loistavasti kevätkukkien seuraksi kuistin hyllylle.

Hyvin monta samanlaista valaistumista kokeneena pääsin vihdoin  sitruunapuihin asti (alkuperäinen syy miksi lähdin Plantageniin), mutta kärry oli jo niin täynnä, ettei puu yksinkertaisesti mahtunut kyytiin. Tyytyväisenä ostoksiini lähdin kotiin melkein suorimman reitin kautta. Täytyy palata pian ostamaan se sitruunapuu.

Krookuksen nuppuja ja lumikon loikkia

Viime päivinä valo on ollut ihan erilaista. Sellaista, että työhuoneessa on vaikea istua, kotona tekisi mieli pestä ikkunat ja väkisinkin reitti autolta kotiovelle kiertää kivikkopuutarhan kautta (jos vaikka siitä umpijäisestä maasta jo pilkottaisi ensimmäinen lumikellon piippo). Kuistilla valo on tehnyt tehtävänsä. Ruukkuihin istutetut krookukset ovat jo nupulla.


Pian kukkivat ensimmäiset krookukset

Niinkuin vähän aikaa sitten postasinkin, persikkapuu on aloittanut kukintansa.


Persikka ilahduttaa kukinnallaan kuistilla

Sinisade on kasvattanut jo monta pitkää versoa ja uusia lehtiä. Kärhönkin silmut ovat jo aika pullollaan. Ruusut ovat täydessä kasvussa. Vähän keväistä tunnelmaa häiritsevät hyasintit, jotka sinnikkäästi vain kukkivat ja kukkivat. Tai no kukintaa enemmän häiritsee niiden jouluinen tuoksu, joka peittää alle kaikkien muiden kevätkukkien hennon tuoksun. Yleensä istutan hyasintit keväällä maahan, joten en näitäkään raaski pois heittää.


Sitkeät hyasintit jaksavat kukkia monta kuukautta viileässä

Myös ensimmäiset esikasvatukseni ovat itäneet. Kuukausimansikan hentoja alkuja pilkistelee mullasta. Nyt olen koittanut niitä kovasti hoivata: suihkuttelen säännöllisesti, pidän kasvivalon alla. Tänä vuonna todella panostan siihen, että saisin kasvini elossa ulos. Määrän sijaan nyt on laatuun keskittymisen vuoro.


Pikkuiset kuukausimansikat ovat hellässä hoidossa

Ulkona eläimillä on myös kevättä rinnassa. Linnut ja oravat kisailevat ympäriinsä. Eilen närhet tulivat isona parvena nokkimaan ruusunmarjoja. Hyvä juttu. Kun istutin ruusutarhan, yksi kriteeri oli, että pensasruusujen pitäis tehdä kiulukoita lintujen syötäväksi. Yleensä kiulukat kyllä jäävät kuivumaan ja mustumaan pensaisiin. Lintuja ne eivät ole liiemmälti ennen kiinnostaneet. Mustarastaatkin ovat palanneet penkomaan lehtikasoja. Hyvä sekin, rastaat kuulemma syövät kotiloita.
Myös lumikko tuli vierailulle pihaan. Sen touhuja oli hauska seurata keittiön ikkunasta, sillä raukan valkoinen suojaväri toimi vähän päin vastoin täällä lumettomalla pihalla. Kovasti oli lumikollakin vauhti päällä, kun se viipotti kivien välissä ja kasvien alla. Bongaatko tästä kuvasta lumikon?


Löydätkö kuvasta lumikon?

Ensi viikon hiihtolomailen. Ehkä hieman myös puutarhailen. Uudet raivaussakset odottavat...