Terveisiä taistelutantereelta

 Luulin viime kesänä loputtoman taistelun peuroja vastaan olevan ohi, kun pystytimme saaressa koko mökin pihapiiriä ympäröimään kaksi metriä korkean riista-aidan. Toiveajattelua - niin kuin jo loppukesästä jouduin toteamaan, kun omin silmin näin peurojen hyppivän aidasta yli. Vedin vielä keltaista muovinarua aidan yläpuolelle noin puolen metrin korkeuteen ja olin taas tyytyväinen - nyt ne eivät enää tästä yli tule.

RIP ihana jättikurpitsani

 Tänä vuonna alkukesä näyttikin hyvältä. Ensimmäistä kertaa koskaan tulppaanit kukkivat, samoin varjoliljat. Piippuköynnös kasvatti varovasti kuuden syöntivuoden jälkeen pieniä lehtiä. Koko puutarha alkoi vihdoin näyttää puutarhalta.

Naapurilta saatu vanha daalianjuurakko ei tänä vuonna kuki

 Heinäkuun lopulla huomasin ensimmäisen epätoivotun vierailun tapahtuneen. Mansikka-amppelit oli koluttu. Myös keväällä istuttamani maa-artisokat töröttivät ilman lehtiä. Aidassa oli vuoto! Kävin aidan läpi ja löysimmekin kohdan, jossa joku uskalias yksilö oli ilmeisesti yrittänyt hypätä aidan yli, mutta mätkähtänyt sen päälle. Koko aita oli siitä kohtaa mutkalla ja jokaikinen sinkilä, jolla aita oli kiinni pumppuvajan seinässä oli singonnut irti. Korjasimme aidan.

Maa-artisokan piti kukkia loppukesästä keltaisin kukin

 Perjantaina, kun tulimme taas saareen, oli tapahtunut täystuho. Kaikki syöty. Jopa pionit, jotka yleensä eivät maistu. Pelkkiä rankoja törrötti ympäriinsä. Keitin kahvit ja päätin ajatella asiaa vasta seuraavana päivänä.

Toinen kurpitsa koki myös kovan kohtalon

 Mutta sitten ne tulivat kesken kahvinjuonnin pihaan. Kaksi peuraa mutusteli pudonneita omenoita tyytyväisenä muutaman metrin päässä ikkunoista. Mieheni hiippaili pihaan ja säikäytti peurat, jotta näimme, mistä kohtaa aitaa ne tällä kertaa pääsevät puutarhaan. Heikko kohta oli taas löytynyt. Yhdessä reunassa oli käytetty vanhaa verkkoaitaa, joka olikin vain 180 cm korkeaa. Siitä ne kumpikin hyppäsivät yli.

Syömisen lisäksi ärsyttää se, että kaikki penkit ja lavat on tallottu ja täynnä sorkanjälkiä

 Minä join lisää kahvia, mutta mieheni meni kiinnitti toisen kerroksen verkkoa vanhan matalamman kohdan päälle. Nyt aidan korkeus siinä reunassa lähenteli jo neljää metriä.

Mansikkamaan verkot revitty riekaleiksi ja taimet syöty. Oikealla entinen kesäkurpitsa.

 Mutta eipä mennyt montaa tuntia, kun ne samat kaksi peuraa olivat taas pihassa. Ei kun hiippailemaan taas pihaan. Nyt  toinen peura juoksi kallion päälle ja katosi. Toinen juoksi nelimetrisen aidan luokse ja katosi. Tällä kertaa kumpikin aidan alitse! Anna mun kaikki kestää!

Vastaistutetut taimet on nypitty juuripaakkuineen ylös syöminkien yhteydessä

 Koska aita on rakennettu kalliolle, se on viritetty rakennusten ja puiden avulla pystyyn, eli emme lähteneet poraamaan kallioon reikiä tai valamaan sementtiä. Virhe! Aitammehan vuosi joka puolelta. Ylhäältä ja alhaalta. Kärsivällisesti mieheni raahasi painavia lankkuja kiinnitti aidan alareunat niihin.

Vastaistutettu kirsikkapuu turvahäkissään

 Kun aita on ilmeisen voimaton, täytyy palata taas vanhaan eli kasvien suojaamiseen kasvupaikallaan. Uusi kirsikkapuuni saikin järeän häkin ympärilleen. Samoin täytynee tuo rastasverkko mansikkamaan suojana korvata kanaverkolla. Taistelu jatkukoon!
Mutta jotain positiivista tähän loppuun. Kasvihuoneeseen peurat eivät ole vielä onnistuneet murtautumaan ja nyt saimmekin korjata ensimmäisen vesimelonisadon.

Olivat muuten tosi makeita ja rapeita.

Toinen ilonaihe on se, että peurat eivät olleet syöneet jättikurpitsaani, vaikka lehdet olivatkin maistuneet. Ehkä kurpitsani olisi kasvanut isommaksi, mutta tuskin ilman lehtiä. Niinpä toin kurpitsan kotiini ja punnitsin: 8 kg. Lupasin kaivertaa tästä lyhdyn halloweeniksi.

Tänä aamuna sain seurata suloisen mäyrän touhuja puutarhassa. Se tonki ja mönki ympäriinsä aamun hämärissä ja mutusteli pudonneita omenoita. Kaksi mustarastasta seurasi sen kannoilla ja nokkivat innokkaasti kaikkia tonkimiskohtia. Onneksi aitamme ei ole mäyränpitävä.

Ruukkuja, ruukkuja, ruukkuja

Kohta saa taas aloittaa ruukkujen raahaamisen kuistille talvehtimaan. Tai ensin täytyy raahata kuistilla kesää viettäneet huonekasvit sisälle. Huonekasveja ja ulkoruukkukasveja onkin kertynyt aika suuri määrä. Kävin vielä ottamassa osasta vähän kuvia.

Kesällä pyysin vanhinta poikaa ruukkujen hoitajaksi, kun me olimme saaressa monta viikkoa. Täytyy myöntää, että vähän jännitti tulla kotiin kolmen viikon helleputken jälkeen, mutta huoleni oli turha. Ruukut oli kasteltu päivittäin, eikä yhtään menetyksiä ollut tullut. Päin vastoin. Paremmilta kasvit näyttivät kuin koskaan minun hoidossani.

Omassa hoidossani viikuna pudotti hedelmänsä jo alkukesällä. Nyt se teki yllättäen taas uudet. Jos joku tuntee aitoviikunan sielunelämää, voisi avata vähän minullekin. Se tekee näitä hedelmiä ihan miten sattuu ja sitten se pudottelee niitä. Emme ole vieläkään monen yhteisen vuoden jälkeen samalla aaltopituudella.

 Banaani kasvaa hyvin voimakkaasti. Viime vuonna tämä oli ihan pikkuruinen kaveri ja nyt tarvittaisiin taas uusi ruukku. Nyt saa kyllä talven yli mennä tässä vanhassa. Banaani viihtyi hyvin kuistilla yllättävän kylmässäkin. Kirvat olivat vaan liian mieltyneet siihen ja sen suuret lehdet olivat ihan tahmeat koko talven.

 Ruusut kukkivat vielä kauniisti ruukuissa. Yritän talvettaa nämä ruukkuruusut pimeässä puutarhavarastossa. Olen runkoruusuja talvettanut kuistilla, mutta ne eivät vaivu levolle siellä lainkaan ja sitten keväällä ne tulevat niin täyteen kirvoja, että koitan nyt talvilepoa pimeässä. Taustalla töröttävä buddleijan kukinto haisee ihan hirveälle. Sen pitäisi houkuttaa perhosia tuoksullaan, mutta omaan nenääni tuoksu on kuin pöydälle jääneet pilaantuneet luumut. (nekin varmaan houkuttaisivat perhosia). Minulla on buddleija myös ruukussa, mutta tämän kuvassa olevan yksilön istutin syksyllä maahan ja se talvehti hyvin. Ehkä teen saman tuolle ruukussa vielä kasvavalle.

 Nyt tuli oikosulku, en muista mikä tämän nimi on. No, samapa tuo. Tämä on jo monta vuotta vanha ja on hyvin viihtynyt talvet kuistilla Nyt sen vieruskaverina oli alkukesästä itulehti ja pikkuitulehtiä kasvaakin nyt soma joukko sen juurella. Jos joku tarvitsee itulehtiä, niin täältä saa! Keräsin kesäksi pienemmät ruukut pöydälle ryhmäksi, jotta ne olisi helpompi muistaa kaikki kastella ja itulehti levittäytyi lähes kaikkiin ruukkuihin. :D

 Luulin talvella menettäneeni maljaköynnöksen, mutta se onneksi elpyikin talven koitoksista ja kasvoi ja kukki hurjasti. Se on vallannut viereisen sitruunan, joka sekin nautti helteistä ja kasvattelee nyt ihania pikkusitruunoja.

 Jurossa rivissä plumeria, kolibrikukka ja joitain flamingokukkia. Plumeria on toinen liian eksoottinen kasvi minun ymmärtää. Se pudottelee välillä kaikki lehdet ja sitten kasvattaa ne takaisin. En oikein myöskään tiedä, pitäisikö se talvettaa kuistilla vai sisällä. Viime talven se vietti sisällä. Sen haluaisin todella joku päivä saada kukkimaan.

 Tämä istutus meni aivan mönkään. Villiviinin piti lähteä kauniisti kiipeilemään valkoista seinää pitkin ja etualalla olevien ruusujen ja heliotrooppien piti kauniisti kukkia etualalla. Nyt villiviini peittää kaiken alleen ja rötköttää tuollaisena kasana kaikkien päällä. HÖH!

 Pikkuhiljaa alan vaihtaa portaiden ruukkuihin syyskukkia. Varsinkin nuo härmääntyneet äitienpäiväruusut saavat siirtyä penkkiin ja niiden tilalle olen ostanut syysastereita sekä tulilatvoja.

 Sisääntulossa keisarinelämänlangat eivät enää kuki. Ne kasvoivat kivaksi portiksi vasten lumikärhöä. Kukinta vain loppui turhan aikaisin. Lieko lannoitusta ollut liian vähän.

Pieni pelargonikokoelmani matkusti kanssani banaanilaatikossa saareen kesän alussa ja nyt sieltä takaisin. Ihana kolantuoksuinen tuoksupelargoni avasi nyt ensimmäiset kukkansa. Voi, kun saisin nämä kaikki hyvin talvehtimaan. Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa. Pian alkaa syyskuu ja syksyn tohinat.

Hyötykasvien hyökkäys

Lomat ovat ohi ja maanantaina alkoivat työt, esikoulu, lukio, päivähoito ja tietenkin blogin kirjoittaminen kesätauon jälkeen. Jotenkin vain helteen sulattamalla päällä oli vaikea saada samaan aikaan yhteen paikkaan kamera, tietokone ja toimiva nettiyhteys. Ainakin yksi kolmesta puuttui aina. Kesä oli aivan ihana (en puhu mitään kuivuudesta) ja tuntui superpitkältä, kun ensimmäiset kunnon kesäkelit alkoivat jo toukokuussa. Keväällä sainkin paljon pihassa tehtyä ja nyt kun ilmat ovat viilenneet siedettäviksi ja uusia kasveja uskaltaa jo pikku hiljaa istutella, olen taas tarttunut toimeen myös puutarhassa. Mutta projekteista myöhemmin. Nyt haluan näyttää teille jotain omituista.

Keväällä tein talon pohjoispuolelle polkuja ja istutuksia ja jossain vaiheessa istutuksia kitkiessä nenääni lehahti tuttu tuoksu, josta ei voinut erehtyä: tomaatti. Ja kyllä vain, maanpeittoperennojen ja saniaisten juurella kasvoikin muutama pikkuinen tomaatintaimi. Annoin taimien jäädä paikoilleen, koska halusin nähdä, mitä niistä tulee ja tulihan niistä. Tuo rötkäle, joka makoilee polun yllä on yksi näistä taimista. Isoja raakileitakin siinä on.

Salapoliisina aloin tutkia tapausta tarkemmin ja löysin tomaatintaimia ihan joka paikasta, jonne olin keväällä uusia istutusalueita tehnyt. Tässä ennakkoluuloton kasviyhdistelmä pohjoisseinältä: pähkinäpensas, kuunlilja ja tomaatti.

 Nyt olen löytänyt myös kasvin, joka minusta näyttää ihan kurkulta tai joltain kesäkurpitsalta. Mitä ihmettä!

Lisäksi ympäriinsä kasvaa hirssiä, joka on kyllä aivan superkaunis.

Tämäkin kasvi näyttää silmääni ihan paprikan tai chilin taimelta.

Kuka istuttaa hyötykasveja puutarhaani? Mikä kummallinen mysteeri minulla onkaan käsissäni. Hirssin arvoitus ratkesi fb-ryhmän avustuksella. Siellä joku ensinnäkin tunnisti kasvin ja kysyi, olenko kenties ruokkinut lintuja talvella seoksella, jossa on hirssiä. Olen. Eli arvoitus on hirssin osalta ratkaistu. Mutta entä nämä muut? Tilasin keväällä suursäkin multaa paikallisesta maanrakennusyrityksestä istutuksiani varten ja aluksi mietin, voisiko tämä multa olla peräisin paikasta, jossa olisi viljelty kasvihuonevihanneksia. Tämä kyllä alkoi tuntua vähän kaukaa haetulta, joten olen nyt päätynyt syyttämään tapahtuneesta lämpökompostoriani. Ehkä lämpötila ei ole ihan tasaisesti ollut talven mittaan kuuma ja syömiemme tomaattien ja muiden kasvisten siemeniä on säilynyt itämiskykyisenä. Nämä paikat, jossa kasveja on ovat nimittäin sellaisia, joihin levitin maanparannukseksi kompostista multaa. Mitäs te veikkaatte? Vai käykö naapuri öisin istuttamassa tomaatteja tontilleni? Onko lintu tipautellut nokassaan siemenet? Veikkauksia otetaan vastaan.

Hassua sinänsä, että itse aina huolella esikasvatan tomaatit kasvivalon alla jo maaliskuussa. Lannoitan niitä säännöllisesti ja kastelen koko ajan. Mutta ilmeisesti tomaatin voi myös suorakylvää avomaalle ja jättää kuukaudeksi ilman vettä. :D

Heinäkuun parhaat palat

On vähän kesäkiirettä pitänyt ja pitää edelleen. Hetken varastin pakkaamisen keskeltä ja lähdin ottamaan kuvia puutarhasta. Kaikenlaista siellä on meneillään. Tässä asiat, jotka ilahduttivat minua eniten.

Tarhaviinikärhö Etoile Violette on hienon värinen. Tämä kärhö on kaksivuotias ja kasvaa juuri sinnepäin kun haluankin. Harvinaista herkkua. Yleensä kärhöni kasvavat toisiin kasveihin tai maata pitkin - ei koskaan niille tarkoitettuihin tukiin.

Tämä hassu miniananas on sipulikasvi nimeltään Eucomis autumnalis. En tiedä, onko sillä suomenkielistä nimeä, mutta tilasin näitä kolme hollannista keväällä ja laitoin ruukkuihin muiden kasvien kanssa. Erittäin positiivinen yllätys. Kivat kookkaat lehdet ja tuo mukavasti korkeutta ruukkuistutuksiin. Täytyypä koittaa talvettaa nämä kaverit.

 Jee! Viime syksynä istuttamani renesanssiruusu ei ollutkaan kuollut, vaan jalokurjenpolvet olivat peittäneet sen alleen. Onneksi ruusun väri on niin silmiinpistävä, että huomasin ja raivasin sen esiin.

 Sain mummiltani viime kesänä ison laatikon sormustinkukkien siementaimia, joita hänellä oli puutarha täynnä. Olenkin sormustinkukkia kaivannut ruusutarhaani.

 Jalohortensia, joka oli selvinnyt metsäpuutarhassa talven, on tehnyt pieniä nuppuja! Hauska nähdä, millaisia kukkia tähän tulee. Muistaakseni se oli sininen. Minulla on yksi uusi jalohortensia ruukussa ja täytyykin istuttaa sekin maahan syksyllä ja katsoa, josko sekin talvehtisi. Voittaa ainakin surkean Endless summer -hortensiani, joka ei koskaan ehdi kukkia.

Mesimarjakasvustoni metsäpuutarhassa kärsivät kovasti kuivuudesta tänä vuonna, mutta muutama punertuva marja osui silmiini. Ei vielä pakastamaan tarvitse tätä satoa ryhtyä..

 Joskus olen jotkut ruukkuliljat kaivanut ruusutarhaan ja nyt ne hehkuvat upean oransseina ja punaisina muuten hempeiden värien joukossa.

Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Pienen kasvihuoneeni kuulumisia

Minulla on pikkuinen kasvihuone saaressa. Se on kooltaan varmaan noin 5 neliötä. Saimme kasvihuoneen häälahjaksi ja vuosien aikana se on minusta kauniisti harmaantunut. Olen kasvihuoneen ympärille nikkaroinut polkuja, terassin ja istutuslavoja saaresta löytyneistä vanhoista laudoista. Kasvihuone ei ole mikään satotehdas, mutta on siitä todella paljon iloa ja se tuo sopivasti puuhaa. Ennen peura-aitaa se oli myös korvaamaton suoja monille kasveille.

Ensimmäiset tomaatit ovat jo pian kypsiä! Eipä ole ennen kesäkuussa herkuteltu omilla tomaateilla. Hellettä on riittänyt kesäkuussakin, mutta kyllä tämä silti ihmetyttää. Lajike on nimeltään Christmas Grape ja tilasin sen siemenet Seed-a-holicilta yhtä aikaa kesäkukkien kanssa. Helppo kasvattaa, näköjään aikainen ja hyvän makuinen, paitsi olisi kannattanut vielä muutama päivä antaa kypsyä  (tuon punaisimman napsaisin malttamattomana suuhuni) 

Basilikat kasvavat kohisten. Näitä saa koko ajan olla leikkaamassa. Kannan kimppuja keittiöön ja niistä ilmestyy pestoa jääkaappiin. Hyvä työnjako minusta.

Vesimelonissa on pari pientä hedelmää kasvamassa. Niin söpö!

Tänä vuonna olen muistanut lannoittaa paperikoita ja chilejä. Toivottavasti saisin hyvän sadon. Tänä vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa chilejä siemenestä ja niissäkin on nyt muutama raakile. Kivaa, että kasvatus onnistui. Lajike oli Lemon Drop.

Kasvihuoneen päädyssä kasvaa maassa viiniköynnös Fabel. Se on kerran tehnyt koko kuusivuotisen elämänsä aikana rypäleitä. Nekin pikkuriikkisiä. Nyt näyttäisi tulevan taas yksi terttu :D En oikein tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Ehkä annan sen vain kasvaa tuossa. Olkoon. Ostan viinini kaupasta.

Viiniköynnöksen tyvellä kasvaa kuukausimansikkaa, mutta niistä ei koskaan yksikään ehdi minun suuhuni. Lapset tarkistavat kypsät mansikat monta kertaa päivässä.  Kuukausimansikkaa olen parina vuonna kasvattanut siemenestä, sillä se on mielestäni aivan loistava kasvi. Täällä saaressa peurat söivät aina kaikki ulos istutetut mansikat, mutta nyt suureksi ilokseni ne ovat nousseet uudelleen monesta paikasta. Ihmeen kaupalla ne ovat jääneet peurojen hyökkäyksistä eloon ja vironneet, kun ovat saaneet aidan jälkeen kasvaa rauhassa. Täytyy tunnustaa, että en ole lapsille näistä siellä täällä muiden kasvien joukossa kasvavista kuukausimansikoista kertonut. Ne ovat äidin salainen mansikkapaikka.

Huomenna suuntaankin pienelle kesälomamatkalle Ouluun. Kysyin keväällä lapsilta, mihin he haluaisivat kesälomalla matkustaa ja he halusivat yöjunalla Ouluun :D Olen yrittänyt töissä vähentää lentämistä ja pari kertaa mennyt kokoukseen Ouluun yöjunalla. Tämä on ilmeisesti kuulostanut lapsista jännittävältä. Ajattelin, että he olisivat halunneet Legolandiin tai muuhun huvipuistoon, mutta hyvä näin. Oulu on kiva kaupunki ja junassa on ihana nukkua.

Uusia kukkakavereita

Onneksi pikavisiittini alkuviikosta kaupunkiin ei ollut niin pikainen, etten olisi ehtinyt käväistä vähän taimiostoksilla. Itseasiassa oli aivan lähes pakko mennä, sillä esikoisella oli Raisiossa syntymäpäiväjuhlat ja matkalla sinne on Viherlassilan mahtava taimimyymälä. Eli sen jälkeen kun olin vienyt lapsen juhlimaan, ajelin itsekin omiin juhliini taimipöytiä koluamaan. Ihanaa, kun kerrankin piti kuluttaa kunnolla aikaa taimistolla. Hankintalistalla oli uusia kokeiluja mökille: jotain hyvämultaiseen perennapenkkiin, jotain paahteiseen ja kuivaan penkkiin ja jotain puolivarjon istutukseen.

Saareen kaivataan lisää punaista väriä. Ilokseni törmäsin punavirmaan, joka on kasvutavaltaan havittelemaani niittytyyliin sopiva. Tämän pitäisi myös tehdä siementaimia, kukkia pitkään ja tuoksua hyvältä. Oli aivan pakko ottaa punavirma kokeiluun ja se pääsi parhaaseen syvämultaiseen penkkiin.

Samaan penkkiin pääsi etualalla oleva nepalinhanhikki, jonka niin ikään pitäisi kukkia kauan punaisena. Sen takana syyskaunosilmä tuomaan vähän keltaistakin penkkiin. Tästä kulmasta kuoli viime talven aikana maanpeittoruusu, joten koloon tarvittiin paikkausta.

Nurmikkoa rajaavaan superkuivaan ja kuumaan penkkiin istutin tämän hopeapiiskan 'Little Spire'. Se on ilmeisesti aika talvenarka, mutta tässä penkissä on joskus talvehtineet gladioluksetkin, joten toivotaan parasta.

Lisää punaista väriä kuivaan ja kuumaan penkkiin koitan saada myös vasemmalla olevalla tähkätädykkeellä ´Roserot'. Sen vieressä valkoinen noropunatähkä.

 Noropunatähkää ostin myös 'Koboldin', jonka kukinto on purppuran värinen. Taustalla mirrinminttuja, jotka kukoistavat tässä aavikossa. Ne ovat lähes ainoita, jotka oikeasti ilman kastelua menestyvät tässä (päivänkakkaroiden ja myskimalvan lisäksi). Tämä kuivuus on saanut siankärsämötkin katoamaan ja lähes kaikki muutkin ovat minikokoisia.

Ostin myös valkoisen palavanrakkauden. Toivottavasti se kestää tämä penkin karuja olosuhteita.

 Puolivarjon puolelle istutin tarhakellukka ´Fire Stormia` kaksi kappaletta, jotta saisin jotain oranssiakin. Sen takana jalopähkämö.

 Akileijan taakse lehtosinilatvojen eteen istutin jalomesiangervo ´Kahomen`. Se näytti kuvissa herkulliselta. Toivotaan, että kosteus riittäisi sille täällä kuivassa saaristossa.

 Olen joskus tehnyt koivunoksista kehikon kasvihuoneen taakse, johon piti jotain varmasti istuttaa, mutta en nyt yhtään muista, mikä suunnitelmana silloin oli. Nyt ostin teivadelman taimen ja istutin sen tuonne kehikon taakse vasten kasvihuoneen seinää. Teivadelma on karhunvadelman ja vadelman risteymä ja kuulostaa herkulliselta. Se vaatii lämpimän ja suojaisen paikan, mutta tätä suojaisempaa ja lämpimämpää ei minulta nyt löydy.
Täällä on yleensäkin tosi kuivaa, joten osa kasveista ei vain menesty millään. En myöskään halua kastella perennoja, joten hävikkiä aina välillä käy. Toisaalta ne, jotka menestyvät, kestävät lähes mitä vain. Toivotaan, että suurin osa uusista kavereistani olisi niitä kestäviä.

Bongasin kuvatessani tällaisen hassun kaksipäisen päivänkakkaran. Aika hieno.