Puutarhasta pitäisi aina muistaa myös nauttia. Siis nauttia rauhassa. Ilman kuokkaa, lapiota tai edes puutarhahanskoja. Pitäisi muistaa istua ja vain katsella kaikkea sitä kaunista, jonka eteen puuhastelee keväästä syksyyn. Ja välillä myös talvella. Halusin tänne saareen sellaisia istuskelupaikkoja ja vaikka jo surffailin Ikean sivuilla etsien terassikalusteita, päätin käydä ensin tutustumassa, mitä saaren monista varastoista löytyy.
Varastot ovat ihan täynnä kaikkea mahdollista yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Täältä saaresta on aina omat ongelmansa kuljettaa tavaraa, joten helpointa on tunkea se varastoon.
Ensin löysin vanhan keinutuolin aitasta, romuvarastosta löytyi rikkinäinen, mutta tehtävänsä vielä täyttävä pöytä. Matto ja hylly löytyivät puuvajasta. Valkoiset pikkupöydät sopivat myös istuimiksi.
Löysin myös kaikkea ihanaa vanhaa pikkutavaraa, kuten näitä hauskoja metallitölkkejä ja vanhoja kalastuspakkeja. Vähän niitäkin nostelin hyllyyn somisteiksi.
Yhden uuden tavaran ostin tämän istuskelupaikan koristeeksi: tähän kookosamppeliin eivät peurat ylety.
Toiselle puolelle mökkiä vein ikivanhat aurinkotuolit. En uskalla edes ajatella, mitä myrkkyjä kankaaseen on käytetty, että ovat puoli vuosisataa kestäneet homehtumatta.
Laitoin tänne myös hauskan tarjoiluvaunun ja vanhan pianojakkaran, johon voi laskea kahvikuppinsa, kun ihailee sateista saaristomaisemaa.
Yksi uusi tavata tuonnekin livahti. En voinut vastustaa tuulessa siipiään pyörittävää flamingoa. Ilmeisesti kaikkien sukupolvien on jätettävä tänne oma romujalanjälkensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti