Liikaa liilaa

Täällä saaressa puutarhaan valikoituvien kasvien on selvittävä vaativasta testistä: peuroista. Viiden vuoden aikana, kun olen tätä puutarhaa hoitanut, on tänne valikoitunut yrityksen ja erehdyksen kautta valikoima kasveja, jotka eivät peuroille maistu.  Nyt on alkanut itseäni kiusata se, että suuri osa näistä peuroille maistumattomista kasveista on väriltään liiloja tai sinisiä. Varsinkin nurmikenttää rajaava penkki on täysin näitä sävyjä.

 Pääkasvina tässä istutuksessa on mirrinminttu. Penkissä kukkii myös kissanminttua ja pallerolaukkoja.

 Myös liila loistosalvia viihtyy kuumassa ja kuivassa penkissä.

Iisoppi on perhosten suosikki, mutta myös sininen.

Jalokurjenpolvi Orion viihtyy yllättävän hyvin tässä laihassa maassa ja rutikuivassa istutuksessa ja on kukkinut jo kuukauden - kauniin sinisin kukin.

 Ainoa viereiseltä niityltä tähän penkkiin levinnyt kasvi on sininen kello.

Minulla on paljon valkoisia lehtosinilatvoja täällä ja siirsin yhden siementaimen myös tähän siniseen penkkiin. Arvatkaapas, minkä väriset kukat tähän yllättäen puhkesivatkaan? Aivan oikein - niistä useasta kymmenestä siementaimesta, jotka olen tänne tuonut kaupungta, yksi ainoa oli sininen ja se onnistui kasvamaan tähän siniseen penkkiin.

Kovaa yritystä on ollut, että saisin penkkiin myös muita värejä. Olen yrittänyt istutukseen siirtää päivänkakkaroita, mutta toistaiseksi tuloksetta. Myös joka paikkaan leviävät vaaleanpunaiset malvat jostain syystä karttavat tätä penkkiä. Viime vuonna ostamani pinkit siankärsämöt eivät näyttäneet suuresti maistuvan peuroille, joten niiden kukintaa odoton kovasti. Ostin myös juuri viimeksi kaupungissa käydessäni lohenvärisiä idänunikkoja, joiden toivon tuovan vähän vaihtelua tähän sinisyyteen.