Kärhövyöry

Nyt kun kukinta ruusutarhassa on laantunut, ovat ilonani uusin ennätyksiin röyhähtäneet kärhöt.

 Pihassamme kaupungissa on autopaikka, jonka ylle on rakennettu kahdeksan metriä pitkä pergola. Olen tähän pergolaan istuttanut nelisen vuotta sitten neljä tarhaviinikärhöä sekä niiden väleihin kolme lumikärhöä. Nämä ovat osoittautuneet hyvin vaatimattomiksi ja kestäviksi kavereiksi. Annan keväisin kompostimultaa ja siinä se. En yleensä edes leikkaa näitä. Saati sitten kastele.

 Lumikärhöt ovat alusta asti kasvaneet hurjaa vauhtia, mutta nykyään ne hurahtavat korkeuksiin ja täyttyvät valkoisiin kukkasiin. Tarhaviinikärhöt ovat vähän hätää kärsimässä, mutta urheasti vielä pilkottavat lumikärhöjen seasta.

Ensi vuonna ajattelin leikata koko rivin polven korkeudelta, niinkuin kirjoissa neuvotaan. Sitten pitäisi vaan muistaa ajoissa sitoa versoja hyvään järjestyksene pergolaan. Jopa niin, että saisin pitkät versot kasvamaan pergolan päällekin. Nyt ne ryöppyävät sieltä kukkapilvinä alas.

Myös eräs tarhaviinikärhö (Södeltälje) on röyhähtänyt omille teilleen. Olen sen ennen sitonut kuvassa oikealla näkyvään mäntyyn kasvamaan, mutta tänä keväänä se livahti ennen sitomista viereiseen neilikkaruusuun. Nyt on neilikkaruusu vallattu ja näköjään seuravaksi pyritään valtaamaan viereinen sorakäytävä. Melkoinen kasvuvoima tälläkin.

 Viime syksynä ruusupenkkiin istuttamani tarhakellokärhö Arabelle ei vielä vyöry, mutta kukkii silti kauniin sinisin kukin Easy Elegance ruusun ympärillä.

 Keväällä aloitin istutuksen toisen pergolan ympärille. Siihen tulee lähinnä jalokärhöjä, sillä olen rohkaistunut hyvistä kokemuksista niistä mökillä. Eivät ainakaan siellä ole olleet niin vaativia ja oikullisia, kuin olen luullut. Kuvat tästä uudesta pergolasta keväällä istutetuin jalokärhöin olivat niin masentavia, että jätän nyt julkaisematta. Kesän kuumuus yhdistettynä puutarhurin katoamiseen useaksi viikoksi saareen on vähän veroittanut uuden pergolan kukoistusta. Ehkä ensi kesänä sielläkin vyöryy jo kukkameri.