perjantai 30. kesäkuuta 2017

Aamukävely ruusutarhassa

Hei, tulkaa mukaan aamukävelylle! Kahvikuppi mukaan, aamutohvelit jalkaan ja menoksi. Ajattelin kävellä tänä aamunä läpi ruusutarhan, vaikkei siellä ruusut vielä juuri kukikaan. Ruusutarhan yläpäässä sentään kukkii vanhat juhannusruusut. Ne ovat levinneet viereiseen metsikköönkin ja peittävät alleen varmaan kymmenen neliötä. Ovat kerrankin kukassa näin myöhään.
Jatketaan eteenpäin. Alempana rinteessa kukkivat piilossa tornionlaaksonruusu sekä lisää juhannusruusua. Tuoksuun sekoittuu vähän mirrinminttujen tuoksua, joita kasvaa siellä täällä ruusupensaiden joukossa. Pieni välkähdys purppuraa tulee apteekkarinruusun ensimmäisistä avautuneista nupuista.
Vasemmalle jäävät Snow Pavement, Ritausma ja Sointu. Yhtään kukkaa ei niistä ole vielä avautunut, vaikka ovat onneksi täynnä nuppuja.
Tässä on Soinnun nuppuja. Suurin osa pensasruusuista on jo viisivuotiaita ja ne ovat kasvaneet vähän liian suuriksi. Muistan vielä, miten onnettomalta ruusutarhani näytti, kun sen istutin. Voi millaisia pikkuisia ne olivatkaan. *liikuttuu*
Nyt olemme tienhaarassa. Alaspäin oikealle en suosittele menemistä ilman asiallista suojavarustusta. Siellä asustelee hirmuinen köynnösruusu Pohjantähti, joka tarttuu piikksillä lonkeroillaan viattomiin ohikulkijoihin. Se saa valitettavasti syksyllä lähtöpassit puutarhasta. Ihan mahdoton ruusu. Tai itseasiassa paikka on väärä sille. Se tarvitsisi koknaisen talon seinustan itselleen. Jatketaan siis suoraan eteenpäin, mikä onnistuu ongelmitta, sillä leikkasin eilen sydän itkien puolet neilikkaruususta. Se kasvoi täysin polun päälle ja viimeksi kun ajoin nurmikkoa ja yritin kyyristyen mahtua sen oksien alta eteenpäin se nappasi niin tiukasti kiinni nutturastani, että oli pakko sammuttaa ruohonleikkuri ja alkaa taistoon vapautumisen puolesta. Varmaan hauska näky ohikulkijoiden mielestä.
Polun päässä siintää persikkapuuni Red Haven, josta söin ensimmäisen persikan pari päivää sitten. Ihan oli persikan makuinen. Sen taustalla kiipeilee pergolassa kärhöjä.
Vielä vilkaisu takaisinpäin. Tuossa oikealla kasvaa kanadalaiset ruusuni. Nuppuja sielläkin, kukkia ei vieläkään. Kiitos kävelyseurasta. Ensikerralla vien teidät kävelyllä kukkivaan ruusutarhaan. Hyvää viikonloppua! Minä lähden mökille. Onkin jo ikävä toista puutarhaani siellä.

6 kommenttia:

  1. Ihana eläytyä ruusukävelyyn. Meilläkin kohta kukinta alkamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi myöhässä on kukinta tänä kesänä, mutta pääasia että joskus edes alkaa.

      Poista
  2. Oli kiva päästä kierrokselle ruusutarhaasi. Voin kuvitella miten ihana se on ruusujen kukkiessa! Harmi, että joudut luopumaan Pohjantähdestä. Voisikohan se saada uuden kodin jonkun toisen puutarhasta? Ja kiitos kahvista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit kierroksella! Kyllähän sitä voisi kysellä, jos joku haluaa Pohjantähden pihaansa. Varauksia otetaan vastaan😉

      Poista
  3. Kiitos kierroksesta!

    VastaaPoista