torstai 1. kesäkuuta 2017

Metsäpuutarhan keväistä unelmaa

Tervetuloa kierrokselle metsäpuutarhaan. Siellä on menossa toinen kukinta-aalto. Ensimmäisessä aallossa kukkivat sipulikasvit, kuten scillat ja pikarililjat. Nyt ensimmäiset alppiruusut, tiarellat ja atsaleat ovat vieneet huomion pienemmiltään ja maisema alkaa muodostua ihanan unenomaiseksi. Ensimmäisessä kuvassa etualalla kukkii tämänhetkinen rodosuosikkini Vieno. Sen kukat ovat herttaisen persikanväriset. Pahoittelen kuvien laatua. Kamera jä mökille ja on siellä seuraavat pari viikkoa :(
Metsäpuutarhassa kasvaa isoja mäntyjä vasten köynnöshortensioita. Tämä etualalla oleva on niista ainoa, jonka lehdet ovat valkoreunaiset. Se on kasvanut neljä vuotta todella kituliaasti ja kuivunut reunoiltaan loppukesästä, mutta nyt se on ottanut pienoisen kasvuspurtin. Lieko vihdoin hyväksynyt kasvupaikkansa.
Kanandanatsalea sopii minusta täydellisesti rönsytiarellojen keskelle. Yhdessä ne muodostavat herkän parin. Muutama kanadanatsalea täytyy vielä tänne istuttaa.  Ne jäävät alle metrin korkuisiksi, joten niitä onneksi mahtuu pieneenkin väliin.
Höyhenpensas tuo kivasti valkoista raikkautta alppiruusujen ja atsaleoiden pastellisävyihin. Ja nämä kukat tuoksuvatkin hunajaiselta.
Kuningasatsalea Estellen taisin istuttaa viime vuonna. Siinä on muutama kukka tänä keväänä, mutta kukat ovat hyvin suuria. Hieman kalvakkaan vaaleanpunaisia. Ei ehkä suurin suosikkini tällä hetkellä, mutta ehkä se yllättää tulevina vuosina. Oma makuni muuttuu vuosittain ja aina löytyy uudet suosikkikasvit.
Viime syksynä istutin vielä useita alppiruusju tammen alle. Tässä kukkii Pohjolan Tytär. Aika mukava yllätäys nämä kukat. Eivät liian räikeän pinkkejä.
Olen ollut tosi tyytyväinen suomalaisiin alppiruusuihin Kaino, Vieno ja Venla. Ne ovat pieniä pensaita ja kukkivat mukavasti samaan aikaan ja niiden värit täydentävät mielestäni hienosti toisiaan. Vienoa jo ylempänä mainostin. Se on vähän keltaiseen vivahtavan persikkaisen värinen. Yllä kuvattu Kaino on puolestaan melkein valkoinen pienellä vaaleanpunaisella vivahteella. Venlalla on kukinta jo melkein ohi ja se on näistä selkeämmin vaaleanpunainen. Ihana kolmikko, jota suosittelen kyllä kaikille lämpimästi.
Lopuksin vielä unelmista todellisuuteen. Unelmathan vaativat työtä ja tässä onkin seuraava unelma toteutumassa. Olen rakentanut uusia kukkapenkkejä rajaamaan viidakkoterassiani. Toinen puolikas onkin jo melkein valmis, enkä malta odottaa, että pääsen muokkaamaan tuon toisenkin puolen valmiiksi. Tuohon keskelle voisi joskus pystyttää pienen suihkulähteen... Tai siinä voisi pitää picnicejä... Uusia unelmia syntyy sitä mukaa, kun vanhat toteutuvat.

11 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä metsäpuutarhasi todella kaunis! Ihanasti alla kukkivat tiarellat täydellistää rodojen upeuden. Meillä ei tiarella ollenkaan kuki noin hyvin. Ne kukkivat aina vain esiintymiensä reunaosista. Vanhemmat ei kuki. Ehkä se on maaperästä kiinni.
    Uudesta viidakkkoalueesta on tulossa upea, vaikka mulla oli aivan toisenlainen mielikuva viidakosta ;) Ihanasti sopii koko pihan kokonaisuuteen nuo uudet penkit, kun niissä toistuu tuo kulmikas säntillisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😂 No ei tuo kyllä tosiaan kovin viidakkomainen ole. Enkä vielä ole siihen kasveja päättänyt. Tämä kesä mennään daalioilla, gladioluksilla ja soihtuliljoilla. Tiarellat on minulla kukkineet kyllä kiitettävästi sekä levinneet voimakkaasti. Kasvavat rodomullan ja hiekkamullan seoksessa. Aluksi en pitänyt niistä lainkaan, koska jotenkin en tykännyt lehtien väristä. Nykyään se on minusta ihana.

      Poista
    2. Tiarellassa on tosiaan ihanan raikkaan vihreät lehdet.

      Poista
  2. Voi ihme!! Siellähän on täys kukkameri, aivan kuin keskikesällä! Varmasti iloitset noista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä iloitsen! Ja kukinnan pitäisi tulevina vuosina lisääntyä, kunhan pensaat tuosta kasvavat. Lisäksi jonain vuonna toivottavasti magnoliat alkavat kukkimaan. Metsäpuutarha on kukkien ystävällä iha paras: paljon väriä, vähän työtä.

      Poista
  3. Todella upea tuo metsäpuutarhasi! Täällä rhodot ovat vielä tiukasti nupussa. Muutamia alppiruusuja ja atsaleoja aion itsekin taas ostaa lisää, tuo kanadanatsalea voisi olla niistä yksi, kun sehän taitaa pärjätä täällä pohjoisemmasakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tämä melkoisesti työtä ja ostosreissuja onkin vaatinut :) Kanadanatsalea on ihanan herkkä alkukseän kukkija, joka ilmeisesti on aika talvenkestävä pohjoisessakin. Puistoatsaleat tulevat kukkaan myöhemmin ja ne ovat taasen suurempia ja räikeämmän värisiä. Silloin koko metsäpuutarha tulee ihan eri näköiseksi.

      Poista
  4. On todella ihanan näköistä metsäpuutarhassasi kun alppiruusut kukkivat! Hienot persikanväriset kukat. Minua on poltellut monta vuotta atsaleakuume, mutten löydä passelia. Ovat niin kalliitakin. Onneksi täällä voin ihastella niitä :) Ihana tuo uusi istutusalue, mitä aiot istuttaa sinne? Todella upean muotoinen, voin hyvin kuvitella suihkulähteen ja picnicin siihen ympärille, ihana idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Atsaleat ovat aivan ihania ja minusta tosi helppoja. Ovat kyllä todellakin kalliita. Kirpissut monta kertaa, kun olen niitä ostanut. Onneksi syksyisin saa monesta paikasta -50% alennuksella, joten olen hankintojani keskittänyt sinne. Ja sitten aina selitten itselleni, miten pitkäkestoinen hankinta tämä on...:D Olen mestari selittelemään rahanmenoa puutarhajuttuihin. En vielä tiedä, mitä tuohon penkkiin tulee lopullisesti. Ihan on runsaudenpulaa ideoista. Pionit olisivat ihania, mutta kukkivat, kun olemme mökillä kesänvietossa. Ruusut myös, mutta ne ovat vähän huonja riippumaton vieressä, kun on pieniä keinusta putoilevia lapsia... Täytyy tätä koko kesä miettiä, niin on suunnitelma valmiina kun syksyn alet alkavat.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Ensimmäistä kertaa se rupeaa joltain näyttämäänkin.

      Poista