maanantai 17. kesäkuuta 2019

Toinen jalka lomalla

Mieheni aloitti jo loman ja hän siirtyi lasten kanssa saareen kesänviettoon. Itselläni on vielä kaksi viikkoa töitä jäljellä ja vaikka pystynkin osan viikosta tekemään etänä mökiltä käsin, joutuu itseään täällä vähän tavallista enemmän potkimaan työn ääreen.
 Ympäristö on tehty lomailuun ja pitkiin kesäisiin päiviin, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin tuijottaa kimalaisia kukissa. Enkä oikein tykkääkään täällä tehdä töitä. Tämä paikka on minulle sellainen irtiotto arjesta ja vaatimuksista. No, huomenna pitääkin lähteä kaupunkiin ja sitten keskiviikkona kevään viimeiselle työmatkalle Tukholmaan ja sitten loppuviikko onkin taas saaressa juhannuksen juhlintaa. Jaksaa, jaksaa...
 Mirrinmintut kukkivat jo komeasti nurmikon ympärillä. Haluaisin runkoruusut noihin isoihin ruukkuihin, mutten ole vielä malttanut ostaa. Ne voisi kaivaa talvehtimaan perunamaahan tai sitten koittaa kellaria.
Tuohon mirrinminttujen sineen voisi uppoutua tunneiksi. Niin ajattelevat myös perhoset, jotka parveilevat mirrinmintuissa. Tänään on ollut liikkeellä useita haalistuneita ohdakeperhosia sekä amiraali, kultasiipi ja naurisperhonen.
 Ja katsokaas tätä! Ensimmäistä kertaa martagon-liljat ovat näin pitkällä. En käsitä, että ne ovat jakaantuneet ja lisääntyneet ja näin täynnä nuppuja, vaikka ne mielestäni syödään aina heti niiden noustessa pintaan. Ikinä en ole niiden täällä nähnyt kukkivan, mutta jostain syystä tänä vuonna ei ole maistunut. Yhdestä varresta oli latva katkottu, mutta sekin löytyi syömättä käytävältä. Nyt sormet ja varpaat ristiin, että säilyisivät kukintaan asti.
 Minulla on ollut vaikea löytää vaaleanpunaisia kasveja, joita peurat eivät pistelisi poskeensa. Nyt kaivoin kotoa jostain valkoiseen puutarhaan levinneen puna-ailakin ja toin sen kokeiluun. Siitäkin on yksi latva napsaistu, mutta muuten kasvi on jätetty tältä erää rauhaan. Hyvä niin, ehtii siementää ympärilleen ennen syksyn tankkausten alkua, jolloin peuroille maistuu lähes kaikki.
 Tässä minimaisemassa sielu lepää. Ihania pikkuruisia kallion ja polun välillä.
 Kasvihuoneen takana betonirenkaiden edellä oli yritelmäni perunamaaksi. Viime vuonna peurat vetivät varret suihinsa, mutta tänä vuonna päätin vielä kerran yrittää. Luin jostain vanhan kansan vinkin, että istutusvakoon pitäisi laittaa silakkaa ja laitoinkin verkoista saatujen ahvenien perkeet kylväessäni perunoiden kylkeen maan uumeniin. Seuraavan kerran kun tulimme mökille, oli koko perunamaa kynnetty auki ja sekä perunat, että perkeet olivat kadonneet. Ehkä asialla olivat täällä löntystelevät mäyrät. Saivat oikein fish'n chisp -aterian kerralla. No, kyllästyin koko hommaan ja siirsin perunamaani päälle lautakehikkoja. Ajattelin istuttaa niihin vaikka jotain perinneperennoja, kuten saamani rohtosuopayrtit. Perunat ostan torilta.
 Kasvihuoneen ikkunasta oli tomaattikeppiin luikerrellut kärhö. Voisin olla ihan varma, että tässä kasvaa Piilu, mutta eikö piilu ole vaaleanpunainen? Nyt tämä kukkii suurilla valkoisilla kukilla. Voisiko kukinta olla erilainen vanhoilla versoilla, sillä niitä nämä varmasti ovat kun tähän aikaan kukkivat.
 Lasten leikkimökkiä kiipeilee jokin tarha-alppikärhö. En muista nimeä, mutta tosi näyttävä ja suuri on sen kukinta. Se kasvaa aina sisälle leikkimökkiin tuosta ikkunasta, vaikka siellä on ihan pimeää. Näiden kärhöjen aivoituksia en ymmärrä vieläkään.
Niityllä kasvihuoneen edessä leiskuvat mäkitervakot. Mökillä puutarha on juuri sopivan pieni. Täällä on aikaa nyhrätä ja istuskella. Muuta en lomalta kaipaakaan. Kunhan se kohta koittaa.

11 kommenttia:

  1. Kaunista! Ohdakeperhosia on minusta paljon tänä vuonna. Ovat oikein porukalla lähteneet Afrikasta tänne meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niitä on nyt tosi paljon. Ihan resuisia raukkoja pitkän matkan jäljiltä.

      Poista
  2. Ohdakeperhosia lepattelee sankoin joukoin jopa täällä! Ja muitakin perhosia on paljon. Ihanaa <3 Ei ole 'Piilu' tuo kärhösi. 'Piilun' vanhoihin versoihin tulevat kukat voivat olla kerrannaisia, mutta väri ei kyllä noin paljon muutu edes helteessä, eikä kyllä kukan mallikaan täsmää. 'Miss Bateman' voisi olla lähempänä oikeaa lajiketta, mutta tuosta kuvasta on vaikea saada selvää. Valkoisia kärhöjäkin on niin valtavasti. Pidetään peukkuja liljoillesi ja oikeastaan kaikille kasveillesi, etteivät maistu peuroille eivätkä jäniksille ainakaan ennen kukintaa. Aurinkoista juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin etsiä kuviakin tuosta mysteerikärhöstä kukkivan, sillä ihan silmissäni näin sen kukkineen joskus Piiluna, mutta ei löytynyt. Olen ilmeisesti vain kuvitellut. Miss Bateman se voisi olla. Hyvää juhannusta!

      Poista
  3. Mirrinmintut ovat kauniita, vähän kuin lemmikit, täyttävät sinellään seinänvieret ja vapaat paikat. Sopii hyvin juhannukseen, kuten tuo kaunis valkoinen kärhökin. Olen Minnan kanssa samaa mieltä, ehkä `Miss Bateman´, ei liene `Piilu´. Hyvää loman odotusta ja ihanaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirrinmintut ovat tänne saareen täydellisiä. Ne kestävät kuumuutta ja kuivuutta, eivätkä peuroille maistu. Taas eilen sain yhtä hätyytellä pihasta. Oli maistelemassa, miltä kesäkurpitsa maistuu. Hyvää juhannusta!

      Poista
  4. Ehkä on parasta ostaa tosiaan perunat torilta. Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
  5. Valkoinen kärhösi on mitä ilmeisemmin Miss Bateman niin samanlaiselta kukka näyttää kuin omani.

    VastaaPoista