perjantai 3. helmikuuta 2017

Ready Steady Sow!

Nyt se on alkanut! Kylvökausikuhinat, esikasvatuselämykset, taimitouhotukset, koulintakohkaukset. Tänään kuopuksen päiväunien aikana kylvin ensimmäiset vuoden 2017 siemenet. Olo on juhlallinen.
Aamulla käväistiin rautakaupassa ostamassa raivaussakset tulevan hedelmätarhan raivauksiin. Liian lähellä puutarhatyökaluhyllyä olivat siemenhyllyt. Ne vetivät magneettina puoleensa ja kärryyn päätyi pari pussia siemeniä. Liian lähellä siemenhyllyä oli taimikasvatustarvikehylly. Se veti magneettina seuraavaksi puoleensa. Sieltä hyppäsi kärryyn nämä suloistakin suloisemmat minityökalut.

Lisäksi valikoimaan oli tullut muovisia minikasvihuoneita, jotka olivat tyylikkäissä puisissa kantolaatikoissa. Pakko ostaa. Kaksi kappaletta. Lisäksi ihan ohimennen nappasin vielä valkoisia nimikylttejä kärryyni. Niin ja pari puutarhalehteä.Sitten kassan kautta kahvilaan lounaalle.

Yritän kovasti pitää taimikasvatuksen hallinnassa tänä vuonna. Panostaa laatuun, enkä määrään. Täältä voit lukea viime vuoden tunnelmia epäonnistuneista taimipuuhista.Suunnitelmissa on kuitenkin niin monta uutta istutusaluetta, että pakko vähän itse kasveja kasvattaa. Tällaiselta hillitty kasvatussuunnitelmani näyttää tällä hetkellä:

Helmikuu: kuukausimansikka (hedelmätarhan reunuskasviksi)
Maaliskuu: valkotupakka (tuoksupenkkiin)
Huhtikuu: sormustinkukka (muotopuutarhaan)
Toukokuu (suorakylvöt): tuoksuherne, illakko, tuoksureseda, mirrinminttu (tuoksupenkkiin), kirjolupiini (muotopuutarhan)

Tomaatit ja chilit ostan taimina niinkuin basilikan ja muutkin kasvihuoneen asukkaat. Kesäkukat olen suunnitellut ostavani pieninä esikasvatettuina taimina. Nyt pitäisi siis kuukausi odottaa, ennenkuin pääsee seuraaviin kylvöihin.... apuaaa!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Kuvat jotka muuttivat puutarhan

Järjestelin puutarhakirjani ja samalla päädyin selailemaan niitä. Yht´äkkiä tajusin, kuinka paljon tietyt kirjat ja yksittäiset kuvatkin ovat vaikuttaneet siihen, millaiseksi olen puutarhojani alkanut rakentamaan.
Ensimmäinen tällainen suuren vaikutuksen tehnyt kuva on vanhimmasta puutarhakirjastani The compleate book of practical gardening. Muistan sen jo opiskeluajoilta hyllystäni, vaikkei silloin minulla ollut edes parveketta. Mistä lie päätynyt minulle. Kuvassa on neliöksi rajattu nurmialue, jota runsaat istutukset reunustavat.
Koko alapihalle rakentamani metsäpuutarhan idea perustuu tähän kuvaan.Viime kesänä sain tämän alueen aika hyvälle mallille. Aita ja portaat pitäisi vielä rakentaa ja pientä somistusta (kivinen penkki ja muutama ruukussa kasvava magnolia) vielä tarvitaan. Sekä tietenkin pitää odottaa, että istutetut kasvit vähän kasvavat kokoa. Rajasin alapihalta suorakulmion mallisen nurmikentän betonilaatoilla. Ulkopuolelle jäivät isot kivet ja männyt, joiden ympärille istutin pensaita ja perennoja. Tämä helpottaa nurmikonhoitoakin huomattavasti.
Kasvien valinnassa metsäpuutarhaan on inspiraationi puolestaan ollut tämä kuva.
Ihastuin tähän värikkääseen magnolioiden ja atsaleoiden sekoitukseen ja olenkin istuttanut metsäpuutarhaan melko tiheään erilaisia rodoja, atsaleoita, magnolioita se varmaan tuhat sipulikukkaa. Syksyllä kukinnasta vastaavat hortensiat ja jaloangervot. Kukinta ei vielä ole kuvan kaltainen, mutta paranemaan päin. Tänä kesänä odotan jo kovasti, että jokin istuttamistani magnolioista kukkisi. Atsaleat olivat jo kauniita viime kesänä.
Ruusutarhaan eniten vaikuttanut kuva on kirjasta Varjon kasvit ja siinä on kauniisti rajattu nurmipolku. Tämän kuvan tunnelmassa oli sellaista, mikä minusta sopi ruusujen seuraan.
Tämä toimi inspiraationa koko ruusutarhan pohjalle. Nurmipolku kulkee ruusupensasalueiden läpi välillä mutkitellen. Varsinkin ruusujen kukkiessa polun mutkista avautuu kauniita näkymiä. Tässäkin käytin betonilaattoja, sillä niitä oli iso kasa pihalla vanhan kiveyksen jäljiltä.
Tällä hetkellä suunnittelen kovasti talon itäpäätyyn metsäistä muotopuutarhaa. Sen inspiraationa on toiminut tämä kuva.
Mittakaava on paljon pienempi, nurmiympyrän sijaan päähän tulee pieni laatoitettu ympyrä, lisäksi polkua ja ympyrää reunustaisi pensasaidalla rajatut kukkaistutukset. Tällä hetkellä tämä unelma näyttää tältä 😂.
Vielä uusin inspiraatiokuva viime kesältä. Törmäsin kirjaan Vildros och kaprifol, jossa esitellään hurmaava saaripuutarha. Siinä kallioiseen saareen on luotu upea värikäs puutarha mm. erilaisilla kivikkokasveilla. Varsinkin kallioiden koloissa kasvavat ajuruohot olivat mielestäni hienon näköisiä.

Viime kesänä aloitinkin kuvan innostamana istuttamaan meidän saaren kallioille erilaisia kivikkokasveja. Peurat popsivat suihinsa suurimman osan, mutta ajuruohoihin ne eivät koskeneet. Muutaman vuoden päästä näkymä kalliolle saattaakin olla paljon värikkäämpi.
Miksiköhän juuri nämä kuvat ovat jääneet niin mieleeni, että ne ovat saaneet minut kaivamaan satoja istutuskuoppia, raahaamaan lukemattomia multasäkkejä ja ostamaan niin paljon taimia, että laskuissa ei mukana pysy?
Mistä sinä saat inspiraatiota puutarhaan?

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Keväistys käynnissä

Joulukoristeista on välillä vähän vaikea luopua. Joku vuosi alkoivat kärhöt jo kukkia, ennen kuin luovuin jouluvaloista. Kuisti kuitenkin kaipasi siivousta ja järjestelyä, joten ajattelin keväistää sen. (=tehdä keväisen näköiseksi toim.huom.) Ruokakaupasta on kerta toisensa jälkeen tullut napattua esikoita, muurikelloja ja sipulikukkia, joten aika oli järjestellä nämä irtonaiset kukkapurkit jotenkin.
Muurikellojen ryöppyävää kukintaa.
Toinen syy järjestelyn tarpeelle olivat neljä isoa keraamista ruukkua, jotka jätin saamattomuuttani syksyllä ulos ja jotka jäätyivät kiinni terassiin. Aloin pelätä, että ne halkeavat pakkasessa ja sulatinkin ne irti kaatamalla vedenkeittimellinen toisensa perään kiehuvaa vettä niiden tyvelle. Yksi toisensa jälkeen ne napsahtivat irti alustasta ja kannoin ne kuistille. Kahdessa ruukuissa on köynnösruusut (jotka näyttivät olevan vielä hyvinkin elossa) ja kahdessa jalokärhöt (jotka olivat hyvinkin ruskeita). Halusin koristella varsinkin nämä ruskeana nököttävät ruukut, joten lisäsin niiden juurelle esikoita ja muurikelloja. Muutama talvehtinut murattikin pääsi mukaan.
Kärhröruukku sai somistuksekseen esikkoja ja kelloja.
Joulukoristeet vein autotalliin odottelemaan ensi joulua ja ne vapauttivatkin hyllyiltä mukavasti tilaa. Sai oikein asetella ruukkuja sen sijaan, että niitä joutuu tunkemaan sinne missä vähänkin tilaa pilkistää.
Helmililjoja, narsisseja ja jouluruusu kukittamassa talvehtimishyllyä.
Kontrasti kukkivien kasvien ja ulkona vallitsevan talvisen sään on aika jyrkkä. Välillä kuistilla puuhastellessa on jo ihan kesämielellä ja sitten vilkaisee ulos ja näkeekin kinokset.
Huone-esikko ja ruukkuruusu lasin toisella puolella. Kuolleet krysanteemit toisella.
Mehikasvihyllyni kaipaa uusintaa. Muutamasa vielä henki pihisee, mutta mieleni tekisi uusia nämä asetelmat kokonaan. Näissä oli aikanaan huolella aseteltuja kiviä ja mehikasveja, mutta lapset eivät voi vastustaa pieniä kiviä. Nyt kaikki kastelukannut ovat täynnä pikkukiviä ja asetelmissä multa paistaa läpi.
Mehikasviasetelmat kaipaavat uusimista.
Kuistista tuli vähän jopa aution tilava, kun kaikki rojut oli raivattu, koristeet kuljetettu ja lattiat putsattu. Täällähän on tilaa vaikka mille! Yritän nyt vain toppuutella itseäni ja muistuttaa esimerkiksi juuri tapahtuneesta siementilauksesta, joka viimeistään toukokuussa alkaa vaikuttaa hyllytilaan. Myös puutarhamessuilta tarttuu usein mukaan jos jonkinlaista taimea ja mukulaa, jotka on pakko laittaa kuistille esikasvatukseen.
Kuistilla on vielä avaraa.
Miten nuo kasvit reagoivatkin valon lisääntymiseen! Lämpötilat ovat olleet kylmempiä kuin aikoihin, mutta lisääntynyt valo on saanut sipulikukat pilkistämään maanpinnalle ja silmut turpoamaan. Sinisade ja viime vuonna istuttamatta jäänyt neilikkaruusu ovat kasvattaneet jo uusia lehtiä.
Persikkapuussa silmut kasvavat päivä päivältä
Minua ilahduttaa suuresti se, että ilmeisesti en ole ilmeisesti tappanut yhtään kasvia kuistilla talven aikana. Tai yhden rungollisen rosmariinin kansa on vähän siinä ja siinä. Tuon kastelun kanssa on aina minusta vähän vaikeaa. Kun ei saisi liikaa kastella, mutta ei kuitenkaan täysin kuivumaankaan päästää.  Bambu on ehkä sanaut liian vähän vettä ja sen lehdenkärjet ovat aika keltaiset. Toivotaan, että se siitä virkistyy.
Bambu talvehduskavereineen.
Nyt on kuisti keväistetty. Vähän ehkä liian aikaisinkin kun järjellä miettii. Onko sitä pakko tammikuussa jo höntöillä? Tai voisi höntöillä sisätiloissa ja vaikka siivota. Kameran latausjohto on ollut jo viikkoja hukassa. Voisi saada blogiinkin tarkempia kuvia, kun ei tarvitsisi kännykällä kuvata.

torstai 19. tammikuuta 2017

Erikoisuuksia ja taviksia

Olen muutamaa kasvia jo jonkin aikaa metsästänyt. Täälläpäin on oikein loistavat mahdollisuudet ostaa vaikka mitä harvinaisuuksia, mutta muutamaa kasvia en ole onnistunut hankkimaan.

1) Persikka (Maira) (Prunus persica)
Haluaisin kokeilla persikkaa ulkona kasvatettuna ja Mairaa on monessa lähteessä pidetty kaikkein talvenkestävämpänä. Ruukussa minulla on persikka "Red haven", joka päätyy ensi keväänä ruusupenkkiin pergolan viereen. Mikäli se ei kestä talvea, koitan metsästää jostain Mairan sen tilalle. Mikäli joskus saamme peura-aidan saareen, niin haluaisin kokeilla tätä myös siellä Ia-vyöhykkeellä.
Red haven kukassa kuistilla viime keväällä
2) Kesäkamelia (Stewartia pseudocamellia)
Ehkä tämä johtuu kirjasta Kamelianainen, mutta jostain syystä pidän kameliaa hyvin eksoottisena ja naisellisena kasvina. Ruukussa minulla on yksi kamelia, mutta kun luin lehdestä Kesäkameliasta, halusin heti sellaisen. Siirsin yhden atsalean sivuun ja raivasin kesäkamelialle paraatipaikan metsäpuutarhan aurinkoisesta kohdasta. Valitettavasti se oli eräästä sitä mainostaneesta taimistosta loppu, kun yritin sitä ostaa. Tänä keväänä yritän uudelleen.
Metsäpuutarhassa olisi jo istutuskuoppakin valmiina kesäkamelialle
3) Jättigunnera (Gunnera manicata)
Tämän jopa kolmemetriseksi kasvavan kasvin löysinkin viime syksynä, mutta kun vein sen talvehtimaan pimeään kellarivarastoon, myyrä teki sen juurelle kolon. Nyt on mullat ympäri varastoa ja pahoin pelkään, että saan aloittaa jättigunneran etsimisen ensi vuonna uudestaan.

Yleensä en niin erikoisuuksien perään ole. Puutarhan rungon on minusta hyvä koostua kestävistä ja terveistä kasveista. Nyt on kuitenkin jo niin moni paikka "valmis" puutarhassa, että voi alkaa testailemaan vähän epävarmempia ja erikoisempiakin lajeja tavisten suojissa. Olisi hauska kuulla, millaisia erikoisuuksia muiden puutarhoista löytyy? Vai suositteko varmoja peruskasveja?






tiistai 17. tammikuuta 2017

Neljä kuvaa vuodesta

Sain Annelilta Pihakuiskaajan puutarhasta ihan ensimmäisen blogihaasteen koskaan! Kun viime kevääna aloin kirjoittaa blogia lähti se halusta kirjoittaa niistä kaikista puutarha-asioista, joita päässäni päivittäin pyörittelin. En ollut ennen edes lukenut yhtään blogia. En kevään ja kesän aikana hirveästi lukenut muita blogeja, touhuilin vain omiani, mutta nyt talven tultua löysin kokonaan uuden maailman täältä blogeista! Miten upeita pihoja ja hauskoja kirjoituksia täältä löytyykään ja kun luettavien blogien lista pitenee päivä päivältä, ilahduttavaa luettavaaa löytyy joka päivälle. Myös kommentit, haasteet ja muut viestit ilahduttavat aina. Minun blogillani on jo lukijoitakin :D Mutta nyt hyvät naiset ja herrat (mikäli niitä täällä on): ensimmäinen blogihaasteeni: Neljä kuvaa vuodesta.

Jotkut lukijat muistavatkin, että kotipihani lisäksi rakennan ja hoidan mökkipuutarhaa saaressa, johon me kesäisin käytännössä muutamme. Olenkin molemmat puutarhani suunnitellut sen mukaan, koska siellä eniten aikaa vietämme. Keväällä työt pitävät vielä kaupungissa, joten olen upottanut pihaani tuhansia sipulikukkia, istuttanut keväällä kukkivia pensaita ja valinnut aikaisin kukkivia perennoja mm. kivikkokasveja. Tässä ensimmäinen kuva keväästä metsäpuutarhastani: atsaleoita, rönsytiarellaa, sipulikukkia..ihanan keväisessä sekamelskassa.
Kesällä asumme saaressa: käymme venellä kaupassa, hoidan kasvimaatani ja kasvihuonetta, harrastan ötököiden, lintujen ja perhosten bongailua. Saaressa olen hyötykasvien lisäksi erikoistunut perhoskasveihin. Minulla on pieni kukkaniitty, paljon yrttejä ja muita perennoja, joista perhoset erityisesti pitävät. Viime kesä oli mahtava perhoskesä. Bongasin lukuisia uusia lajeja ja perhosmäärät olivat jo melkoiset puutarhassa. Kaiken huipennukseksi bongasin harvinaisen isoapollon! Tässä kuvani kesältä: keisarinviitta kukkaniityllä.
Elokuussa on aika palata arkeen ja kaupunkiin. Siellä lohdutuksena minua odottaa pitkälle syksyyn kukkiva ruusutarha ja lukuisat kärhöt. Myös perennat olen valinnut niin, että mahdollisimman moni olisi kukassa elo-lokakuussa. Kuvassa kurjenpolvi Orion ja uudelleen kukkimaan innostunut jaloakileija taustallaan ruusutarha.
Talven tultua siirryn touhuamaan kuistilleni eli talvipuutarhaani. Täällä voin ympäri vuoden puuhastella ja ihastella kaikkea kaunista ja kukkivaa. Kuvassa vieläkin kukkiva jättiverenpisara.  
Tämä haaste on kiertäynyt mielestäni lähes kaikissa blogeissa, joita minä olen lukenut, joten en nyt enää haasta ketään. Oli kiva muistella viime vuotta, vaikka katse on jo vahvasti tulevissa puutarhaunelmissa.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ensimmäiset piipot pilkistävät!

Voi miten pienestä voi riemastua niin että melkein kyynel tuli silmään (tai oikeastaan vähän tulikin). Olin ostelemassa kevättä kuistille ja mukaan tarttuikin ihania helmililjoja, narsisseja, esikoita... ja vähän jo siemeniäkin.
Nämä ostokset eivät vielä saaneet silmiä kostumaan, vaikka ihania olivatkin, mutta kotiin tullessani huomasin yhdessä jouluistutuksessa jotain vaaleanvihreää. Se oli piippo! Viime syksynä tökkäilin pussien pohjilla pyörineitä viimeisiä kukkasipuleita eri ruukkuihin pihalle ja kuistille. Nyt ensimmäiset ovat jo pinnassa!
Myös isosta ruukusta persikkapuun juurelta pilkistää jo jotain. En taaskaan muista, mitä olen tökkäillyt mihinkin ruukkuun, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä.
Kuistilla alkaa pilkistää kevät!
 

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Muotopuutarha, hedelmätarha ja muuta pientä puuhasteltavaa

Tänä vuonna en osannut päättää, lupaanko olla ahkerampi vai lupaanko laiskotella enemmän. En tiennyt, aloitanko laihdutuskuurin vai opettelenko leipomaan kakkuja. En luvannut opettelevani uutta kieltä tai alkavani joogaamaan joka aamu. Mutta tammikuun ensimmäisenä päivänä otin puutarhavihon käteeni (ja hups!) sivu täyttyi hetkessä uusista puutarhasuunnitelmista. Paremman puutteessa nämä suunnitelmat voivatkin olla minun uudenvuodenlupauksiani. Tässä lupaukseni lyhyesti ja kuvat paikoista tällä hetkellä. Hieman mielikuvitusta joutuu käyttämään, että näkee nykyhetken sijaan ihanan tulevaisuuden.

1. Muotopuutarha
Talon itäpäätyyn rakennan muotopuutarhan. Muotopuutarhassa nimensä mukaisesti muotoonleikattu taikinamarja-aita rajaa valkokukkaisia perennaistutuksia (ainakin akileijoja, sormustinkukkia, isotähtiputkia, lupiineja, morsiusleinikkejä, narsisseja, valkoisia lemmikkejä). Keskellä istutuksia kasvavat rungolliset sirotuomipihlajat. Vanhan terassin betonikivistä teen istutusten väliin polun, joka päättyy pyöreään patioon, jonka keskellä on lintujen kylpyamme. Patiolta pääsee köynnösmajaan, jonka seininä kukkivat valkoiset alppi- ja lumikärhöt.
2. Hedelmätarha
Lasten leikkipaikan viereen istutan hedelmäpuita ja marjapensaita. Ainakin omenoita, karviaisia, mustaviinimarjaa ja vihreää viinimarjaa. Puiden kasvaessa istutan niiden alle alppikärhöt. Ne voivat vähän kiemurrella marjapensaissakin.
3. Saniaspenkki
Talon pohjoispuolelle aloitinkin jo joululomalla rakentamaan saniaispenkkiä. Kiemuraisilla puunrungoilla rajataan penkki erilaisille saniaisille, jotka tuovat varjoon ihanan viidakkomaista tunnelmaa.  Maa peitetään kävyillä ja rajaavat rungot peittyvät vähitellen sammaleeseen. Sitten kun lapset ovat isompia, eivätkä heti mene hukkumaan, kaivan saniaspenkin viereen ison varjoisan lammen, jonka yli kulkee pieni kaarisilta.
4. Tuoksupenkki
Terassin viereistä pientä nurmialuetta reunustamaan rakennan tuoksupenkin kaikille ihanille tuoksuville kasveille. Ainakin illakoille, liljoille, värimintuille ja mirrinmintulle. Ehkä jokin ihanan tuoksuva ruusukin voisi tulla tänne. Terassille ostan kauniin valkoisen riippumaton, jossa makoilen, tuijottelen taivasta ja haistelen kukkia.
Jos laiskottaa, niin uudenvuodenlupauksethan on tehty rikottaviksi. Jos taasen on ahkera olo, niin saaressa täytyy aloittaa omat projektit. Ainakin uusi kukkaketo rantaan, toinen mansikkamaa, kivikkokasvi-istutukset kalliolle, kylvökukkapenkki...

Taitaapi tulla ihana vuosi tästä!