Joulun kierrätyskukkaset

Lokakuussa teimme mieheni kanssa ostolakkosopimuksen. Peruselintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden lisäksi emme ostaisi mitään. Poikkeuksena lasten synttäri- ja joululahjat. Lakko tuli minun kannaltani vaikeaan kohtaan, sillä taimialet olivat vielä silloin hurjimmillaan ja ainakin yksi kirsikkapuu lipsahti kuin tottumuksesta auton perään lakosta huolimatta. Kokemus ostolakosta on kuitenkin ollut erittäin positiivinen ja aiomme tätä jatkaa. Tässä on tajunnut paljon juttuja omista ostotavoistaan ja ostamisen sijaan on ollut erittäin hauskaa keksiä ratkaisuja ja hyödyntää vanhaa. Esimerkiksi tänä vuonna päätin olla ostamatta joulukukkia ja koittaa hyödyntää pihasta ja vanhoista istutuksista löytyviä kasveja ja koristeita.

Koska syksy oli leuto, löytyi kesäkukkaistutukista vielä elinvoimaisia hopealehtiä (tai mitä nämä nyt ovatkaan nimeltään) ja kanervia. Myös syklaamit kaivoin puutarhasta ylös ja toin tähän jouluasetelmaan. No myönnetään, ostin minä nuo hyasintit. Halusin joulun tuoksua kuistille. Mutta nämäkin tietenkin menevät keväällä puutarhaan ja toivottavasti ilahduttavat useampana vuonna siellä.

Onneksi ostolakko ei estä ottamasta lahjoja vastaan :D Tämä kaunis jouluruusu tuli tyttäreni kummitädiltä. Koristesydämen sain viime jouluna. Sekin on kierrätetty ja valmistettu vanhan veneen osista.

Tämän ostolakon hengessä olen yrittänyt talvettaa lähes kaikkia kesäkukkianikin. Aika vaihtelevalla menestyksellä. Muratit ja pelargonit näyttävät olevat vielä hengissä, mutta suurin osa muista esim. miljoonakelloista, ei näytä kovin hyvältä. Yläkuvassa lankaköynnökset ja jalohortensiat kitkuttelevat elossa, mutta näky on niin surkea, että istutus on päätynyt alahyllylle piiloon.

Suurin osa ruukkukasveista minulla onkin monivuotisia, esim. verililjapuu on varmaan jo neljä vuotta talvehtinut hyvin kuistilla. Sen vieressä kasvoi viime kesänä itulehti ja nyt sen juurella kasvaa kokonainen armeija itulehden poikasia. Kesäkukkien sijaan taidan käyttää siis ensi keväänä istutuksissa itulehtiä.

 Skimmian ostin viime jouluna ja se vietti kesän metsäpuutarhassa. Nyt siinä on kyllä kovasti nuppuja, mutta en usko, että ehtii ihan jouluksi kukkaan.

Tässä kuistilla kuvatessani silmäni osuivat johonkin outoon ja aivan liian keväiseen. Ruukussa kasvava kärhö oli aloittanut jo kasvunsa. Kevät on siis tulossa!

Ehkä juhlitaan nämä joulu tässä kuitenkin ensin ja sitten palaan heti tammikuussa huhuilemaan kevättä. IHANAA JOULUA KAIKILLE!

Jouluretiisejä ja joulutammi

Terveisiä Skotlannista. Kotiinlähtöpäivänä oli aikaa kierrellä vähän Edinburgissa, mutta sade ja tuuli olivat niin valtaisat, että esimerkiksi valokuvaus oli melko mahdotonta. Yhden otoksen sain räpsäistyä sateenvarjo tuulen riepottelemana toisessa kädessä ja litimärkä kännykkä toisessa.

Siihen jäikin sitten puutarhaturismin osalta minun reissuni. Todennäköisesti lähden uudelleen viikoksi Glasgowhon ja itse ehdotin ajankohdaksi toukokuuta. Ajattelin, että silloin voisi olla kaikkea ihanaa nähtävää myös puutarharintamalla.

 Lentokentältä nappasin tapani mukaan puutarha-aiheista luettavaa ja ilokseni kahdessa lehdessä oli mukana siemenpussit. Englantilaisissa puutarhalehdissä oli kovasti asiaa talvikylvöistä ja lajeista, joista saisi satoa pitkin talvea. Tätä talven puutarhataukoa aloin oikein pohtimaan ja ymmärrän sen kyllä osassa Suomea, kun routa jäätää maan ja lumi peittää kasvit, mutta täällä rannikolla voisin hyvin pidentää kasvatuskautta esimerkiksi kasvilavoissa. Päätinkin aloittaa kasvukauden venytyksen testaamisen kylvämällä toisesta lehdestä saamani retiisin siemenet kuistille isoon ruukkuun. Katsotaan riittääkö marraskuun hupeneva valo niille ja saanko edes pikkiriikkisiä retiisejä joulupöytään.

 Kuistilla puuhaillessani huomasin alahyllyllä mökiltä tuomani talvivalkosipulin kynnet. Sato oli supersurkea rutikuivan kesän vuoksi ja päätinkin siirtää talvivalkosipulin kasvatuksen kaupunkiin uuteen hyötytarhaani kalliolla. Olin nyt vaan unohtanut istuttaa kynnet. Onneksi maa oli jäässä vain ihan pinnasta ja sain helposti kynnet maan uumeniin. Eipä tullut tänä vuonna istutettua liian aikasin niin kuin yleensä.

 Muutaman orvokin bongasin vielä kukassa. Aika vähän tulee tällä hetkellä pihassa kierreltyä. On ajatukset enemmän joulusiivouksessa.

Joulusiivouksen yhteydessä kuskailin isoja huonekasvejani suihkuun ja huomasin, että kesän ulkona viettänyt kultapalmuni oli saanut kaverin. Tammihan se siinä. On tainnut orava tehdä kätköjään ruukkuun. Joulukuusen sijaan voinkin tänä vuonna koristella joulutammen. Hauskaa joulukuun alkua kaikille!

Stumpery, loggery ja saniaiset

Syksyllä aloittamani saniaisalue ei oikeastaan saanut alkuaan siitä, että olisin ollut kovin kiinnostunut saniaisista. Ei ainakaan alun perin. Näin jossain puutarhalehdessä jutun kantopuutarhasta (eng. stumpery) ja innostuin kovasti kun päädyin googlailemaan asiaa enemmän. Kantopuutarhassa kannot, rungot, oksat ja muut puunosat luovat luonnollista ympäristöä, jonne saniaisia ja muita varjossa viihtyviä kasveja istutetaan. Kantopuutarhat olivat hyvin suosittuja viktoriaanisessa englannissa, ja googlaamalla sanoilla stumpery tai loggery löytyy aivan ihania inspiraatiokuvia.

Minulla ei harmi vaan ollut kantoja, kun aloin kantopuutarhaa rakentaa. Mökillä pidämme metsäämme luonnontilaisena ja sieltä kyllä löytyisi vaikka kuinka myrskyissä kaatuneita runkoja ja maasta törröttäviä kantoja, mutta en ole ajatellut edes ehdottaa sellaisen raahaamista tänne kaupunkiin.

Ihan rehellisesti sanottuna mieheni on jo nyt äärimmäisen kärsivällinen touhujeni kanssa, joten en viitsi ihan loputtomiin häntä kiusata esimerkiksi pistämällä häntä kyyditsemään puolilahoja puunkantoja veneellä. Onneksi talvimyrskyt katkovat isoja oksia täällä kaupungissakin ja ojasta löysin yhden tosi lahonneet hienon rungonpätkän, jonka sain talvella vedettyä pulkalla pihaan.

Saniaisten ja muiden varjokasvien joukosta löytyy niin paljon kaikkea uutta ja erilaista, että tämän alueen rakentamisessa riittää riemua vielä moneksi vuodeksi eteenpäin.

Olen maanantaina lähdössä työmatkalle Skotlantiin ja toivon todella, että palavereiden lisäksi minulla olisi hiukkasen aikaa tehdä tutkimusmatkoja ympäristöön ja kurkkia ihmisten pihoihin. Unelma olisi tietenkin ehtiä käymään puutarhamyymälässäkin. Vähintäänkin täytän taas lentolaukkuni puutarhalehdillä. Toivotaan siis löysää vierailuagendaa ja paljon uutta inspiraatiota.

Kärsimyskukka nimeltä Tommi

Kaverillani on pieni tytär, joka pyysi kaksi vuotta sitten itselleen lemmikkiä. Kaveri ei lemmikin hankintaan halunnut ryhtyä, mutta sen sijaan he valitsivat tyttärelle oman kasvin. Kasvissa oli nimilappu Kärsimyskukka ja tytär nimesi sen Tommiksi.

Tommi the Kärsimyskukka

Tommia hoidettiin kovasti parvekkeella ja sen hurjaa pituuskasvua ihmeteltiin. Syksyn tultua kaverini kysyi, miten tärkeä perheenjäsen Tommi voisi selvitä talven yli. Ajattelin kuivan sisäilman olevan vähän liikaa nuorelle Tommille, joten ehdotin, että Tommi viettäisi talvensa meillä. Minulla on viileä lasitettu kuisti, jossa Tommikin voisi rauhassa levätä talven yli. Niinpä eräänä syksyisenä päivänä Tommi ajettiinkin Naantalista tänne Turkuun. Tommi oli kolme metriä pitkä piiska, joka melko heti saapumisensa jälkeen pudotti kaikki lehtensä. Hän oli ehkä ainoana lemmikkikasvina tottunut jakamattomaan huomioon ja kiukustui, kun päätyikin kymmenien muiden joukkoon hyllylle.

"Hei Tommi. Me oltiin täällä ekaks!"

Tommi oli kohtelias ja vaatimaton vieras, silloin tällöin pikku tilkan vettä lorautin sen juurelle. Lopputalvesta alkoi epäilys hiipiä mieleeni - onkohan Tommi vielä elossa? Pitäisikö minun hankkia toinen kärsimyskukka  ja valehdella kaverini lapselle sen olevan Tommi? Mikä hirveä eettinen ongelma! Ilo ja helpotus valtasivatkin mieleni, kun kevätauringon myötä huomasin Tommin hoikassa varressa liikettä: KIRVOJA! Yleensä ne eivät minua ilahduta, mutta tässä tapauksessa kylläkin, sillä kirvat eivät kuolleeseen kasviin keräänny. Vaihdoin Tommille uuden isomman ruukun ja vähän leikkasinkin Tommia. Kiedoin hänet varovasti kuolleesta muratista vapautuneeseen rautalankatukeen. Kevään lämmettyä tarpeeksi ystäväni ja hänen tyttärensä tulivat hakemaan taas Tommin kotiin.

"Moi Tommi. Kiva nähdä taas. Mites kesä meni?"

Eilen Tommi saapui jälleen talvilepokotiinsa. Se on kasvanut komeaksi kesän aikana, vaikka ilmeisesti onkin kärsinyt vihannespunkeista. Tommi ei hellästä hoidosta huolimatta ole koskaan kukkinut. Jos jollain on vinkkiä, miten Tommi saataisiin kukkimaan, niin otan kiitollisena vastaan.

Make Tommi great again!

Tervetuloa Tommi!

Miksi lehdet putoavat puista?

Olen tuijottanut keittiön ikkunasta kesällä istuttamaani persikkapuu Mairaa ja odottanut, josko se jo pudottaisi lehtensä. Vielä kaikki lehdet ovat vihreänä ja tiukasti kiinni oksissa.Toisella puolella pihaa jo yhdestä talvesta ulkona selvinnyt persikka Red Haven puolestaan pudotti lehtensä jo yli kuukausi sitten. Rupesinkin miettimään, miksi puut pudottavat lehtensä? Onko syynä ulkoiset tekijät, kuten lämpötila ja valo vaiko sitten perintötekijät. Entä voiko puu elämänsä aikana sopeutua uuteen kasvupaikkaansa ja oppia pudottamaan lehtensä ajoissa?

Maira pitää sitkeästi kiinni lehdisään

Onneksi on Google, jota käyttämällä löytyikin heti aiheesta paljon mielenkiintoisia artikkeleja mm. Tiede -lehdestä. Lehtipuut pudottavat lehtensä, koska lehdet eivät kestäisi pakkasta. Lisäksi lehdet kuluttaisivat talvellakin vettä, jota juurien on jäisessä maassa vaikea riittävästi saada. Lehdissä on tärkeää lehtivihreää, jonka puu varastoi runkoonsa ennen kuin pudottaa lehtensä.

Red Haven -persikka on pudottanut lehtensä

Sen, koska lehdet putoavat määrittelee puiden perimä sekä valon määrä. Puilla siis on perimän määrittämä kynnys sille, minkä pituisen päivän koittaessa se alkaa lehdistään lehtivihreää säilömään runkoonsa. Jos Lapista toisi etelärannikolle vaikkapa koivuja, alkaisivat ne pudottaa lehtiään perimänsä mukaisesti aiemmin kuin täällä kehittyneet yksilöt. Ruusutarhassa näitä perinnöllisiä eroja voi havaita selvästi. Tornionlaaksonruusu pudottaa lehtensä joka vuosi ensimmäisenä, kun vaikkapa Easy Elegance -ruusu Music boxilla pysyy lehdet kiinni koko talven ja ne vaan paleltuvat paikoilleen.

Music Boxin vihreää syyseleganssia.  Joukossa urhea Arabella -kärhö uhmaa marraskuuta

Lämpötilalla oli artikkelien mukaan hyvin marginaalinen vaikutus sille, koska lehdet puista putoavat. Myöskin sopeutuminen ympäristöön tapahtuu vasta seuraavien puusukupolvien kohdalla evoluution kautta. Eli lukemani perusteella Red Haven -persikka ei ole "oppinut" pudottamaan lehtiään ajoissa tai sopeutunut yhden talven koettelemuksien vuoksi, vaan sen perimässä on määritelty, että syyskuussa valonmäärä on jo niin vähäistä, että lehdet on paras pudottaa.

Tammesta putosi poikkeuksellisen paljon lehtiä tänä vuonna jo syskyllä

Tammi pitää usein lehtensä koko talven. Tätäkin vielä erikseen googlasin ja löysin todella mielenkiintoisen selityksen. Erään teorian mukaan lehtensä talven säilyttävien tammien perimä on Tanskassa, jossa oksiin jääneet kuivat lehdet ovat ehkäisseet hirviä syömästä kaikkia oksanpäitä. Tammi siis tavallaan pudottaa lehtensä eli säilöö lehtivihreän, mutta se ei katkaise heti solukkoa, joka pitää lehden oksissa kiinni. Kiva tietää tämäkin.

Kääpiömanteli jatkaa vihreällä linjalla

Vielä jäin ihmettelemään, miksi pensaat, jotka eivät selvästi pudota lehtiään eli ovat aivan vihreitä pakkasiin asti ja sitten muuttuvat mustiksi paleltuessaan kuitenkin selviävät hyvin vuodesta toiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi monet ruusut. Ehkä se ei siis talvenkestoon niinkään vaikuta, vaikka lehtiä ei varistaisikaan ajoissa.

Magnoliat pudottavat lehtensä jo aikaisin syksyllä. Kukkanuppuja on taas näkyvissä.

Tällainen elämän perusasia askarrutti mieltäni tänään. Nyt ainakin osaan vastata asiantuntevasti, jos lapset joskus kysyvät: Äiti, miksi puut pudottavat lehtensä? Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Puutarhalehtihamsteri

Ei taaskaan mahtunut kahvikuppi yöpöydälle ja piti tehdä pieni siivousoperaatio. Mikäpä muukaan yöpöydän täytti, kuin läjä puutarhalehtiä.

Olohuoneessa on valtava korillinen puutarhalehtiä. Minulla on myös kaapissa kansioissa kauniisti vuosikerroittain säilöttyjä puutarhalehtiä seitsemän vuoden ajalta. Mökillä on iso kaapillinen sinne varastoituja puutarhalehtiä. Minulla on tilaus Kotipuutarha ja Viherpiha -lehtiin (tämän kyllä juuri peruin). Lisäksi ostan aina uusimman Oma Piha -lehden irtonumerona. Kun olemme mökillä ja käymme Nauvossa kaupassa, ostan joka kerta uusimmet Allt om Trädgård ja Trädgårdsliv -lehdet. Myös matkoilta ostan aina eri maiden puutarhalehtiä. Tulin eilen työmatkalta Saksasta ja mitäköhän lentokentältä tarttui mukaan.

Lento takaisin tuli Tukholman kautta ja siinäkin välissä ehdin piipahtamaan lehtikojulla.

Olen ihan toivoton hamsteri puutarhalehtien kanssa. Nyt olen vähän yrittänyt järjistyä tässä(kin) asiassa. Tosiaan peruin Viherpihan tilauksen (ainakin hetkeksi). Lisäksi olen kovan sisäisen taistelun jälkeen pystynyt alkaa viedä kirpparipöydälle puutarhalehtiä. Ne muuten menevät aina kuin kuumille kiville. En halua päätyä vanhana asumaan asuntoon, jossa pienet käytävät mutkittelevat valtavien puutarhalehtipinojen välissä. Myös netistä löytyy nykyään niin paljon puutarhajuttuja ja lehtiäkin luettavaksi, että järkevää olisi vähentää noiden paperisten raahaamista kotiin. Mutta kun se ei vaan ole sama... Siinä uudessa puutarhalehdessä on vaan jotain niin kutkuttavaa. Miten mahtavaa onkaan huomata mainospostien joukossa puutarhalehti. Tai miten rentouttavaa onkaan väsyttävän työmatkan jälkeen istua viimeisellä lennolla kotiin ja selailla, mitä ihanuuksia ruotsalaisissa puutarhoissa onkaan.

Oletko sinäkin puutarhalehtihamsteri?

PS. pikkujoululahjaksi ostin itselleni vielä tällaisen ihanan Ellen joulukoristelunumeron. Olen todellakin toivoton tapaus :(

Viisi parasta puutarhamuistoa

Eeva Viherrin -blogista haastoi minut Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haasteeseen, jonka alun perin on aloittanut Hilu Maatiaiskanasen elämää -blogista. Sopivaan aikaan tuli tämä haaste. Ei ole tehnyt mieli mennä tuonne tihkusateeseen puuhailemaan saati sitten kuvaamaan, joten kesän kuvien selailu ja niistä kirjoittaminen on juuri sitä mitä haluankin nyt tehdä.

Magnolioiden kukinta oli ehdottomasti kesän ykkösjuttu puutarhassa. Minulla on viisi magnoliaa puutarhassani ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä neljässä niistä oli kukkia. Japaninmagnolia Vanha rouva, joka on kuvassa kukki niin täydellisin valkoisin kukin, että ihan hiljaiseksi veti. Myös tähtimagnolia Rosea sekä Leonard Messel kukkivat. Yllättäen vielä niiden jälkeen huomasin pensasmagnoliani kukkivan. Kukinta oli lyhyt, mutta ikimuistoinen ja alkoi äitienpäivänä. Parempia äitienpäiväkukkia en olisi voinut toivoa.  

Kevät oli muutenkin mykistävän kaunista aikaa niin kuin aina. Koristekirsikka Accolade pröystäili kilpaa sipulikukkien kanssa. Istutan aina valtavasti sipulikukkia, mutta en koskaan liikaa. Jokainen kukka pitkän talven jälkeen ilahduttaa valtavasti.

 Mökillä yksi parhaista ostoksistani ikinä oli uusi sohva etuterassille. Tässä on ennen ollut sellainen 70-luvulla tehty kapea selkänojaton puupenkki ja terassilla oleilu on aina ollut aika vähäistä upeista maisemista huolimatta. Uuden sohvan ansiosta terassista tuli tosi suosittu oleskelu- ja leikkipaikka. Paitsi hellejakson aikana, jolloin tämä tuulilta suojainen ja aurinkoinen terassi muuttui 35 asteiseksi pätsiksi. Syksyn tullen siinä on ollut hyvä peittoon kääriytyneenä katsella tähtiä. Vaikka haluankin säilyttää mökillä mahdollisemman paljon sen alkuperäisistä asioista, joskus pieni nykyaikaistaminen on selvästi paikallaan.

 Neljäs ihana muistoni viime kesältä oli mökillä koko heinäkuun kukkatykitys. Peura-aita piti herkkusuut vielä kesän ajan poissa pihapiiristä ja koko kukkarunsaus pääsi kerrankin valloilleen. Ruukkukukatkin saivat olla rauhassa, saimme mansikoita mansikkamaasta ja varjoliljat, tulppaanit ja pionit saivat kerrankin kukkia.

Viidentenä muistona jää mieleen kyllä se, että sain kaupungissa tehtyä tosi monta aluetta hyvälle alulle. Tein valkoisen puutarhan talon päätyyn, kuvassa näkyvän kärhökäytävän ja saniaispenkin pohjoispuolelle sekä kalliolle kukkivan hyötytarhan. Näitä projekteja oli aivan ihana tehdä ja ne valmistuivat vähän kuin itsestään. Ihanaa, kun pihan alueet alkavat olla enemmän valmiita kuin kesken. Ja aivan ihana odottaa taas uutta puutarhakautta, kun on uusia alueita uusine kasveineen. En edes muista mitä kaikkea näihin olen istuttanut. Keväällä sen sitten näkee...


Haastan mukaan Keijunkukkasen Keijunkukkaset -blogista, Varpuslinnun  Viikarivartt -blogista sekä Titan Unelmia ruusuista -blogista.




Haasteen säännöt: Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tällä kaudella. Kerro postauksessa, että haaste sai alunsa Maatiaiskanasen Elämää -blogista. Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
Käy kirjoittamissa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.