Kylmyydestä huolimatta

Kylmyydestä huolimatta....

..... The President avasi nuppunsa talvehtineissa versoissa. Muita jalokärhöjä joutuukin varmaan odottamaan nuppujen koon huomioiden syyskuulle. Tai ensi vuoteen.

... kukkaniityssä alkaa olla sen verran kukkia, että nyt saisi tehtyä "seitsemän kukkaa tyynyn alle" -juhannustaikoja. Juhannuksena se ei onnistunut.

... ensimmäinen keisarinviitta vieraili eilen yrttipenkissä. Viime kesänä oli penkissä tungosta, nyt tuuli ja kylmyys ovat pitäneet perhoset satunnaisina vierailijoina.

.... tomaateissa alkaa olla raakileita. Kypsiä ovat varmaan ensilumen aikoihin.

... kilpikonnat uskaltautuvat uimaretkille. Minä en ole uskaltautunut.

Hyytävää heinäkuuta kaikille!

Peuravarmat kasvit ja toimivat karkoituskeinot

NIITÄ EI OLE! Kokeiltu on kaikkea astianpesuaineesta karkoituspalloihin. Meillä mökillä on hyvin paljon peuroja (puhun siis valkohäntäpeuroista) ja niiden vierailuista puutarhassa olen melko monta kertaa avautunut blogissanikin. Vuosien saatossa olen lukemattomia kertoja googlaillut keinoja, joilla näitä vierailuja voisi ehkäistä. Yleisin vinkki näyttää olevan se, että laittaa ihmisen hiuksia puutarhaan. Hah! Meidän puutarhassa edes kokonaisen ihmisen läsnäolo ei peuroja haittaa, saati jonkin hiustupsun. Lähinnä joutuu kattilankansia hakkaamaan yhteen ja juoksemaan kohti, niin silloin ehkä peurat hyppäävät laiskasti kallion päälle puhisemaan ja odottamaan, että kiusankappale häipyy meluamasta ja he saavat jatkaa illallistaan.


"Mmmm... ihana puutarha täynnä herkkuja.."

Yksikin karkoitusvinkin antaja muisteli keskustelupalstalla, että hänen isänsä ruiskutti omenapuihin sianverta, jotta ne saivat olla rauhassa. Kerran kerroin eräälle ystävälleni näistä karkoitusvinkeistä ja hän totesi, että jos meidän mökillä puut tippuisivat verta ja ihmishiuksia, niin hän jättäisi vierailun väliin :D Eli liian tehokkaan karkoituskeinot karkoittavat peurojen lisäksi ihmisetkin. Mahtavista vinkeistä huolimatta, näyttää siis siltä, että ainoa toimiva karkoituskeino peuroille on riittävän korkea aita tai viljelyn sijoittaminen kasvihuoneen suojiin. 

Kesäkukat on paras nostaa yöksi turvaan kasvihuoneeseen.

Peuravahinkoja voi myös vähentää valitsemalla kasveja, jotka eivät peuroille maistu. Näistäkin löytyy netissä jos jonkinlaista listaa. Ongelmana on se, että peurojen makumieltymykset vaihtelevat vuosittain (tai riippuen ruuan saatavuudesta) ja jonain vuosina saattaa mennä myös näitä "peuravarmoja kasveja". Lisäksi peurat napsivat muuten vaan poikki kukintoja ja nuppuja, vaikkeivat niitä söisikään. Tässä listattuna omiin viiden vuoden havantoihin perustuvia kasveja luokiteltuna kolmeen: 1) kasvit, joita peurat eivät ole syöneet, (eli kasveja, joita en ole koskaan peurojen havainnut syöneen ja jotka siksi menestyvät hyvin puutarhassani) 2) kasvit, jotka yleensä eivät maistu peuroille, (eli kasvit, jotka yleensä saavat olla rauhassa ja pystyvät kasvamaan puutarhassa, mutta joita satunnaisesti voidaan kuitenkin syödä) 3) peurojen herkkukasvit (eli kasvit, jotka eivät menesty, sillä ne syödään heti).

Viiruhelpi on (tähän meneessä) saanut olla rauhassa peuroilta.

1) Kasvit, joita peruat eivät ole syöneet
- yrtit (timjani, oregano, iisoppi, salvia, rakuuna, sitruunamelissa, minttu) Lipstikka syötiin viime vuonna.
- mirrinminttu
- kissanminttu
- pioni (kukkia/nuppuja välillä napsaistaan poikki)
- laukat (kukkia/nuppuja välillä napsaistaan poikki)
- vuorenkilpi (kukkia/nuppuja välillä napsaistaan poikki)
- raparperi
- karviainen
- valkosipuli
- viiruhelpi
- valkotäpläpeippi
- metsäruusu
- juhannusruusu
- ajuruoho
- köynnöshortensia
- saniaiset
- narsissit

Pionien pallomaiset nuput on vain joskus pakko napsaista poikki.

2) Kasvit, jotka yleensä eivät maistu peuroille
- kurjenpolvet
- kärhöt (näitä saatetaan silti napsia poikki ja välillä syödään, mutta minulla syödään aina tietyt kärhöt ja tiettyihin ei kosketa)
- lehtosinilatva
- väriminttu
- poimulehti
- kurtturuusu (kukat syödään)
- siankärsämö
- malvat
- kylmänkukat
- ruohosipuli
- rikot

Mansikat houkuttivat niin syksyllä, että peurat repivät rastasverkotkin tieltään.

3) peurojen herkkukasveja
- kuunliljat
- piippuköynnös
- päivänliljat
- varjoliljat
- tulppaanit
- kaikki kesäkukat (leijonankidat, miljoonakellot, pelargonit, yms. yms.)
- mansikat
- juuresten varret (myös perunan varret)
- kesäkurpitsa
- isommat maksaruohot (mm. valkomaksaruoho, ruusujuuri)


Raparperit ovat yksi harvoista hyötykasveista, jotka eivät peuroille maistu.

Tässä nyt ainakin ne kasvit, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen. Kommentoikaa mielellään omia kokemuksia! Vaikka aitaa ollaankin tänä kesänä rakentamassa, niin tämä aihe varmasti kiinnostaa muita saman asian kanssa painiskelevia.

Mökkitunelmaa

 

Mökillä puutarhan tyyli on - kuinkas muutenkaan - cottage garden. Tänne 70-luvun rakennusten ja jylhien kallioiden väliin ehkä olisi sopineet paremmin vuorimännyt ja kuunliljat, mutta tämä puutarha on käsissäni muotoutunut viidessä vuodessa aika romanttiseksi piiperrykseksi.

Kasvihuoneen edustan ruukut olen jaksanut nostaa joka yöksi kasvihuoneeseen turvaan peurojen turvilta. Viime kesänä ne söivät jopa pelargonit.

Ruukuissa kasvaa muun muassa keltaista pikkuruusua ja härmäsalvioita. Ja tietenkin pelargoneja. Ne ovat mökkipuutarhani luottokasveja kesäisin. Vielä kun oppisi niitä talvettamaan. Säästäisi pitkän pennin. Kasvihuoneen edessä olevan terassin olen tehnyt vanhoista laiturinlaudoista, jotka ovat mukavasti meren kuluttamia.

Kasvihuoneen sisällä pienellä piippuhyllyllä on myös koristeena pelargoneja. Entistä enemmän minua on ruvennut kiinnostamaan kukat sielläkin. Aluksi olin täysin hyötykasvejan kannalla.

Kyllähän täältä pienestä kavihuoneesta vieläkin syötävääkin löytyy. Etualalla lasten suosikki ananaskirsikka. Takana erilaisia basilikoja, minttuja, persiljaa ja muutama chili. Kaikki kasvavat altakasteluruukuissa, jotta voin huoletta olla viikot kaupungissa, kun työt taas kutsuvat.

Hyllyn alle toin tänä keväänä kolme altakastelulaatikkoa, jotka ostin kukkia varten kaupunkiin, mutta jotka täyttyivät vedellä kuin uima-altaat ja hukuttivat kasvit. Sopii siis paremmin kasvihuoneviljelyyn. Näihin laitoin tänä vuonna basilikaa, kylvin salaattia ja tässä on yksi kesäkurpitsa. Saattaa jäädä multatila vähän vähäiseksi, mutta peurat ovat ruvenneet kesäkurpitsatkin syömään, joten parempi näitäkin viljellä turvallisesti lasien takana.

Tomaatit kasvavat kasvusäkeissä kastelualtaiden päällä. Ne ovat niisä pärjänneet hyvin jopa kahden viikon ajan ilman kastelua. Täydellinen ratkaisu siis mökkeilijälle. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä taimet ovat itse siemenestä kasvattamiani. Tosi pikkuisia vielä, mutta eiköhän sieltä jokunen tomaatti taas tule. Lajeina Tiny Tim ja Outdoor girl.

Yrttipolun varrella kasvihuoneen seinustalla on kuivaa ja kuumaa. Siksi kai yrtit hyvin viihtyvätkin. Tässä kasvaa ja leviää innokkaasti timjani, oregano, iisoppi, sitruunamelissa, ranskanrakuuna sekä salvia. Kaikki ovat jo vuosia talvehtineetkin mallikkaasti,

Salvia on jo iso puska. Se aloitti juuri kukintansa, joka on minusta todella kaunis. Salvia maistuu öljyssä rapeaksi paistettuna pastan kanssa.

Yrttien kukat ovat pörriäisten ja perhosten ykkössuosikkeja puutarhassa..Varsinkin oregano kerää kukkiessaan neitoperhosia ja keisarinviittoja.

Kasvihuoneen edessä luonnonkukkaniitty näyttää vielä aika vaatimattomalta. Onkohan syynä kylmät säät vai mikä? Toisaalta niitty on joka vuosi vähän erilainen. Viime vuonna oli hieno kukinta koko kesän. Ehkä tänä vuonna näky on vähän enemmän ojanpiennarmainen. Kelloja, mäkitervakkoa ja päivänkakkaroita näkyy sentään siellä täällä

The president - jalokärhö antaa vielä hetken odottaa kukintaansa terassin edessä kehikossa. Nuput ovat vauhdilla kasvaneet ja ehkä jo seuraavan kerran, kun tulen tänne, kukat ovat auki. Ellei joku popsi niitä suihinsa sitä ennen. Niinkin voi käydä.

Tällainen on kesäparatiisini terassilta katsottuna. Esittelen muita osia pihapiiristä myöhemmin. Nyt takaisin kaupunkiin. Meillä on ollut vaihto-oppilas Taiwanista ja tänään on hänen läksiäisjuhlansa.

Aamukävely ruusutarhassa

Hei, tulkaa mukaan aamukävelylle! Kahvikuppi mukaan, aamutohvelit jalkaan ja menoksi. Ajattelin kävellä tänä aamunä läpi ruusutarhan, vaikkei siellä ruusut vielä juuri kukikaan. Ruusutarhan yläpäässä sentään kukkii vanhat juhannusruusut. Ne ovat levinneet viereiseen metsikköönkin ja peittävät alleen varmaan kymmenen neliötä. Ovat kerrankin kukassa näin myöhään.

Jatketaan eteenpäin. Alempana rinteessa kukkivat piilossa tornionlaaksonruusu sekä lisää juhannusruusua. Tuoksuun sekoittuu vähän mirrinminttujen tuoksua, joita kasvaa siellä täällä ruusupensaiden joukossa. Pieni välkähdys purppuraa tulee apteekkarinruusun ensimmäisistä avautuneista nupuista.

Vasemmalle jäävät Snow Pavement, Ritausma ja Sointu. Yhtään kukkaa ei niistä ole vielä avautunut, vaikka ovat onneksi täynnä nuppuja.

Tässä on Soinnun nuppuja. Suurin osa pensasruusuista on jo viisivuotiaita ja ne ovat kasvaneet vähän liian suuriksi. Muistan vielä, miten onnettomalta ruusutarhani näytti, kun sen istutin. Voi millaisia pikkuisia ne olivatkaan. *liikuttuu*

Nyt olemme tienhaarassa. Alaspäin oikealle en suosittele menemistä ilman asiallista suojavarustusta. Siellä asustelee hirmuinen köynnösruusu Pohjantähti, joka tarttuu piikksillä lonkeroillaan viattomiin ohikulkijoihin. Se saa valitettavasti syksyllä lähtöpassit puutarhasta. Ihan mahdoton ruusu. Tai itseasiassa paikka on väärä sille. Se tarvitsisi koknaisen talon seinustan itselleen. Jatketaan siis suoraan eteenpäin, mikä onnistuu ongelmitta, sillä leikkasin eilen sydän itkien puolet neilikkaruususta. Se kasvoi täysin polun päälle ja viimeksi kun ajoin nurmikkoa ja yritin kyyristyen mahtua sen oksien alta eteenpäin se nappasi niin tiukasti kiinni nutturastani, että oli pakko sammuttaa ruohonleikkuri ja alkaa taistoon vapautumisen puolesta. Varmaan hauska näky ohikulkijoiden mielestä.

Polun päässä siintää persikkapuuni Red Haven, josta söin ensimmäisen persikan pari päivää sitten. Ihan oli persikan makuinen. Sen taustalla kiipeilee pergolassa kärhöjä.

Vielä vilkaisu takaisinpäin. Tuossa oikealla kasvaa kanadalaiset ruusuni. Nuppuja sielläkin, kukkia ei vieläkään. Kiitos kävelyseurasta. Ensikerralla vien teidät kävelyllä kukkivaan ruusutarhaan. Hyvää viikonloppua! Minä lähden mökille. Onkin jo ikävä toista puutarhaani siellä.

Kaktuspenkki

Nyt minun puutarhahulluuteni sekä valtava viehtymys teemapenkkeihin on päässyt tähänastiseen huippunsa: minulla on kaktuspenkki! Penkki sai alkunsa viime syksynä, kun halusin levisioille riittävän kuivan paikan talvehtimiseen ja rajasin sorakäytävän ja kivipaasien väliin jyrkkään rinteeseen pienen istutusalueen. Nappasin syksyllä alepöydältä punaopuntian (opuntia rutilans) ja istutin myös tähän rinteeseen. Se selvisi talvesta hienosti ja on kasvanut kovasti kylmästä ja sateisesta keväästä huolimatta. (kaikki levisiat sen sijaan mätänivät talven aikana).

Esittelinkin tätä opuntiaani jossain postauksessa ja vähän jo googlailin muitakin kylmissä olosuhteissa viihtyviä kaktuksia ja yllätyksekseni sellaisia löytyi aika paljonkin. Yritin netistä löytää kauppaakin, jossa näitä olisi tarjolla, mutta en onnistunut siinä.
Eilen en voinut uskoa onneani kun menin läheiseen puutarhaliikkeeseen ja siellä oli pöydällinen näitä kylmässä viihtyviä kaktuksia! Piti ostaa heti kaikki kolme erilaista.

Tässä on opuntia humifusa. Sille en löytänyt suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi se on krypopuntia.

Tässä puolestaan haurasopuntia (opuntia fragilis.)

 Tämä kolmas uutuus on neulatyynyopuntia (opuntia polyacantha).

Lisäksi ostin muutaman piikkipäivikin, jotka myös viihtyvät todella kuivassa paikassa. Ne tuovat kukkiessaan mukavasti väriä ja ilmettä. Kaktuksethan eivät varsinaisesti mitään kaunottaria ainakaan perinteisessä mielessä ole.

Tällainen nyt sitten on uusin penkkini. Sormet ovat täynnä piikkejä hanskoista huolimatta, mutta se ei haittaa, sillä olen innoissani kuin lapsi jouluna.

Ihanaiset alppikärhöt

Olen aivan hullaantunut alppikärhöistä. Miten helppoja, vahvoja ja uskomattoman kauniita kasveja ne ovatkaan. Kaupungissa minulla kasvaa muutama ja mökille istutin viime ja edellisvuonna useamman erilaisen ja olen niitä nyt ihastellut. Valitettavasti alppikärhöjen kukinta kaupungissa jäi kuvaamatta, mutta onneksi mökillä oli vielä kukkia kärhöissä.

Tämän hennon vaaleanpunaisen alppikärhön nimi on Pink Swing. Se on pari vuotta kasvanut  mökillä lasten leikkimökin vieressä ja olen kiinnittänyt sen versoja kavamaan pitkin seiniä.

Paikka on äärimmäisen kuiva ja varjoinen, mutta mukavasti oli kukkia tänä vuonna. Tämä on hauskasti kasvanut leikkimökin ikkunasta sisälle ja sitten katon rajasta olevasta kolosta takaisin ulos. Koitan tätä aina muistaa kastella, jotta tämä jaksaisi kasvaa oikein tuuheaksi ja peittää leikkimökin (tai tällä hetkellä tämä taitaa olla kioski) alleen.

Pink Swingissä oli todella kauniit nuputkin ennen kukkimista ja kukkimisen jälkeen tätä koristaa hauskat hahtuvapallot.

Myös tämä tavallinen alppikärhö on todella viehättävän näköinen kukkiessaan taivaansinisin kukin, vaikka valitettavasti kukinta onkin jo nyt ohi. Tämän istutin viime vuonna ja se on täyttänyt köynnöskehikköaan jo nyt mukavasti. Tämä kasvaa räystään alla hyvin kuivassa ja varjoisassa paikassa, missa kovin moni muu ei varmasti viihtyisi.

Vanhojen omenapuiden juurelle olen niinikään istuttanut alppikärhöt (Alpina Plena sekä Lemon Dream), mutta ne peurat söivät viime syksynä niin pahasti, että niissä ei kukkia tänä keväänä ollut. Elossa näyttivät nekin kyllä olevan, vaikkakin peurat taas söivät uudetkin versot keväällä. Olen muutamassa blogissa törmännyt tänä keväänä Contry Rose -nimiseen alppikärhöön ja sellaisen haluaisin kovasti jonnekin istuttaa. Todellinen haave olisi vihdoin saada kaupunkiin alapihalle aita pystyyn ja sitä pitkin kiipeilemään kymmeniä erilaisia alppikärhöjä kevään kaunistukseksi. Näistä en saa nyt tarpeekseni.

Pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä

Metsäpuutarhassa on pinkki päässyt valloilleen. Yläkuvassa etualalla alppiruusu Lumina, keskellä puistoatsalea Ruususen uni ja takana tummemman pinkkinä puistoalppiruusu Eino.

Nukka-alppiruusu Unelma kasvaa syvässä varjossa tammen alla. Hyvin näyttää kukkivan sielläkin. Unelman kaverina kasvaa nukka-alppiruusu Hellikki, joka on yhtä pinkki kuin seuralaisensakin.

Marjatanalppiruusu Helsingin Yliopisto on minusta kauniin hennon vaaleanpunainen. Sen kasvaa tontin rajalla ja sen pitäis kasvaa suureksi.

Puistoatsalea Adalmiinassa yhdistyy pinkin eri sävyjä sekä hitunen keltaista. Adalmiinan takana kukkii puistoatsalea Illusia valkokeltaisin kukin. Sen kukat tuoksuvat todella hyviltä. En olekaan ennen sitä aikaisempina vuosina huomannut.

Lähikuvassa vielä pienempi adalmiina viime vuoden istutuksesta. Atsaleat ovat jotenkin epätodellisen näköisiä kukkiessaan.

Grönlanninpursu tuoksuu myös metsäisen hyvältä. Taustalla marjatanalppiruusu Haaga. Pinkki sekin.