Tänä juhannuksena jäivät taiat väliin. Aatonaattona iski yhteen lapsista vesirokko, joten vietimme yöttömän yön (onneksi hieman nukkuenkin) sisätiloissa. Juhannuksen hengessä keräsin tänään kuviin seitsemän tällä hetkellä kukkivaa suosikkikukkaani täältä saaresta.
1) Punakissankäpälä: ihana kivikkokasvi, jonka suloiset vaaleanpunaiset pallerot sopivat hienosti kivien joukkoon. Minulla oli tätä kaupungissa isot kasvustot, mutta talvi tuhosi ne. Onneksi täällä saaressa tämä yksi kasvi on selvinnyt ja toivottavasti leviää.
2) Kurjenpolvi: superkukkija, jonka eri lajeista löytyy sopiva paikkaan kuin paikkaan. Tässä loistokurjenpolvi Orion. Ei maistu hirveästi peuroille.
3) Lehtosinilatva: tehokkaasti leviävä ja hyväntuoksuinen kasvi, joka kukkii hyvin myös varjossa ja on erityisesti kimalaisten suosiossa. Makea, mieto tuoksu. Ostin muutama vuosi sitten kaupunkiin neljä taimea ja ne tekevät niin paljon siementaimia, että olen sittemmin levittänyt niitä tänne saareen. Näyttää menestyvän sekä kuivassa ja kuumassa paikassa sekä hyvinkin syvässä varjossa. Peurat nappailevat suuhunsa silloin tällöin.
4) Päivänkakkara: niityn koko kesän ahkera kukkija. Lasten kimppujen suosikki ja peurojen satunnaisten välipalojen lähde. Mutta ei haittaa - päivänkakkara kukkii niin runsaasti, että niistä riittää muillekin. Olen yrittänyt levittää päivänkakkaraa kukkapenkkeihin muuallekin, mutta en ole onnistunut. Tämä näyttää tahtovan kasvaa vain niityssä.
5) Ketoneilikka: kaivattua pinkkiä yllättäviinkin paikkoihin. Ketoneilikka oli puutarhassa jo ennen minua. Kun muokkasin niityn ja aloitin kasvimaan, ketoneilikka alkoi pilkistellä esiin milloin mistäkin. Nykyään se ilahduttaa runsaslukuisena niityssä sekä esimerkiksi pienissä laudanraoissa ja kivien koloissa.
6) Salvia: eksoottisen ihanat kukat. Myös yrttinä yksi suosikeistani - uppopaistettuna pastan kanssa. NAM!. Ostin salviani kaupan hevi-osastolta ja se on hienosti talvehtinut yrttimaassani jo kaksi talvea.
7) Mirrinminttu: ehdoton kukkapenkin täyte, jota peurat eivät edes maistele. Pörriäisten rakastama, eikä tarvitse kastelua.
Olen täällä saaressa yrityksen ja erehdyksen kautta löytänyt kasveja, jotka eivät maistu peuroille, eivät tarvitse kastelua ja jotka kiinnostavat ötököitä. Onneksi nämä kasvit myös näyttävät ihanilta - juuri sopivan kesäisiltä ja rennoilta tänne mökkipuutarhaan.
Hyvää juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti