Elämää peura-aidan jälkeen

Nyt on sellainen vimma ollut päällä, että hyvä kun on syödä malttanut. Peura-aita on saanut katselemaan puutarhaa mökillä ihan uusin silmin. Eikä se katseluun ole jäänyt. Kuokka, lapio, kottikärryt ja ämpärit ovat viuhuneet ja olen parissa päivässä myllänyt lähes kaikki kukkaistutukset läpi.

Pihapiirin keskellä olevaa nurmialuetta reunustaa kahdelta sivulta betoninen matala muuri. Sen viereen olen joskus tehnyt kapean reunuspenkin, jossa on selvinneet ainoastaan mirrinmintut, loistosalviat sekä aitokissanmintut. Tänään perkasin tämän penkin toisen sivun ja  siirsin kissanmintut nurmialueen toiselle reunalle rakenteilla olevaan puolivarjoisaan penkkiin. Salviat siirsin isoon luonnonkivillä reunustettuun perennapenkkiin. Mirrinmintut jaoin pienemmiksi, sillä ne olivat jo valtavia puskia, jotka lamoilivat nurmikolle. Istutukseen tuli vuorotellen mirrinminttua ja koreankärsämöä sekä oranssia karvasilkkiyrttiä. Lisää herkkua perhosille. Lisäksi päätin ostaa tähän vähän pinkkiä tarhatulikukkaa. Penkkiin on levinnyt vuosien aikana päivänkakkaraa ja myskimalvaa ja varoinkin häiritsemästä niitä myllätessäni.

Tuo nurmialueen toinen puoli on omenapuiden varjossa ja sinne rajasin alueen siellä jo kasvaneille pioneille. Pionien väliin siirtelin isossa perennapenkissä valloilleen ryöpsähtäneitä väriminttuja,  kissanmintut (jotka kerran ostin vahingossa, kun piti ostaa mirrinminttua), sekä valkoisen lehtosinilatvan siementaimia, joita on paikat pullollaan.

Lisäksi olin ostanut taimistolta tarhakullero Alabasteria, tarhakellukkaa sekä erilaisia tumma- ja kyläkurjenpolvia. Rajaan penkin nurmikosta löytämilläni vanhoilla tiilillä.

Vanhojen omenapuiden juuret olivat niin pinnassa, että ihan niiden ympärillä en ryhtynyt kaivuutöihin vaan kevyesti rapsutin nurmikon ja sammaleen pois, kuohkeutin maata, lisäsin noin 5 cm hiekan ja pussimullan seosta ja ajattelin nyhtää lasten hiekkalaatikon ympärillä kasvavasta pikkutalviosta vähän pätkiä ja päästää sen tänne valloilleen.

Omenapuita vasten olen isttuanut joskus kaksi tarha-alppikärhöä, jotka ovan olleet niin peurojen mieleen, ettei niistä ole paljon iloa ollut. Kaivoin varovasti nekin esiin rikkaruohojen sekä suojaksi laittamani rastasverkon alta. Oli melkoinen homma saada rastasverkko irti kärhöstä. Pieniä surkimuksia olivat, mutta elossa molemmat. Lisäsin vähän multaa juurelle ja annoin kannulliset kastelulannoitetta. Ehkä nekin siitä vielä toipuvat.

Tämän ison perennapenkin laitoin viime kesänä uusiksi, mutta eipä sekään kovin kukoistava ole. Multa on varmaan ainoa viime kesän hankinta, jota peurat eivät penkistä vieneet -  jotain sekin. Nyt päätin istuttaa tähän muutaman ruusun, tarhakellukkaa sekä nepalinhanhikkia. Ensi viikolla onkin aika käydä taas vähän puutarhakaupoilla. Ihanaa, ihan kuin olisi saanut uuden puutarhan!