Kukkaniityn lumoissa

Nyt kaikki kukkaniittyjä perustamaan! Tosin tämä ei ole ihan hätäisen hommaa. Voi mennä vuosiakin, että niitty alkaa näyttää niityltä, mutta suosittelen silti lämpimästi. Oma niittyni on pikkuruinen, vain reilut 10 neliötä ja olen sen kuusi vuotta sitten perustanut mökille kasvihuoneen eteen. Tässä vähän kokemuksia ja mietteitä niityistä.

Päivänkakkarat ovat tyypillisiä niittykasveja

1) Paikan valinta ja perustaminen Kukkaniity on helpoin perustaa paikkaan, jossa se muutenkin kasvaisi eli aurinkoiseen ja köyhään maahan. Mikäli paikka on liian rehevä, voi heiniä ja rikkaruohoja joutua vuosia niitämään ja keräämään pois, jotta maa köyhtyy riittävästi. Oman niittyni perustin kulahtaneen nurmikon paikalle kuorimalla nurmikon pois ja vähän haraamalla maata pinnasta sen jälkeen. Ostin niittysiemenseoksen ja kylvin sen syksyllä maahan.

Erilaisia kellokukkia on joskus vaikea erottaa toisistaan

2) Kärsivällistä odotusta Niitty ei muodostu hetkessä. Useiden niittykasvien siemenet itävät epätasaisesti tai ainakin kasvattavat lehtiruusukkeita vasta ensimmäisenä vuonna. Kannattaakin varautui parin ensimmäisen vuoden aikan siihen, että niittyseoksessa luvattuja kukkia ei heti ilmestykään massoittain. Itselläni niitty alkoi näyttää niityltä vasta kolmantena vuonna. Moni vieras kysyy vieläkin varovasti puutarhassa, onko niitty tuossa tarkoituksella, vai eikö siihen ole vielä istutettu mitään. Niitty ei ehkä siis ole perinteisesti mielessä sen näköinen kun hoidetussa puutarhassa on totuttu näkemään.

Kohokit ovat hauskannäköisiä palleroita

 3) Vähän hoitoa  Työmäärältään niitty on äärimmäisen helppo. Ei kastelua, ei kitkemistä. Ainoa hoitotoimenpide on syksyinen niitto ja niittojätteen haravointi. Itselläni pikkuisen niittyni niitämiseen menee vanhalla viikatteella ehkä kymmenisen minuuttia. Haravointiin samaten. Niittojätteen olen kompostoinut ja hyödyntänyt muissa istutuksissa.

Matara on luonnosta levinnyt tulokas niitylläni.

4) Niityn tuijottelua Niitty on oma maailmansa. Kasveja tulee lisää, jotkin kasvit hallitsevat jonain vuosina, toiset loistavat toisina. Niitty houkuttelee kaikenlaisa muutakin elämää. Meidän niityn vakiovieraita ovat erilaiset kovakuoriaiset ja heinäsirkat sekä tietenkin perhoset. Ötökät tuovat mukanaan muita eläimiä pihapiiriin, kuten lintuja, sisiliskoja ja jopa rupikonnia.

Ketoneilikka pilkistää esille milloin mistäkin, kuten tässä timjamin seasta yrttipenkissä.

 5) Niittykarkulaiset Niitty lähettää lähettiläitä myös muualla puutarhaan. Ketoneilikat, päivänkakkarat ja erilaiset kellot sulostuttavat nyt myös kukkapenkkejä.

Merikohokkia kasvaa luonnostaan karulla rannalla

 6) Niitty saa uusia asukkaita Niittyyn ilmestyy myös uusia kasveja ympäröivästä luonnosta. Kasvikirja on ollut ahkerassa käytössä, kun olen tunnistanut uusia kasveja. Niityn myötä olen myös kiinnostunut muista luonnonkasveista ja metsäretkillä on aina pakko yrittä löytää uusia vieä tunnistamattomia kasveja.

Uusi merenrantaketo on työn alla

7) Niittyinnostus kasvaa Olen raivaamassa uutta niittyä merenrantaan. Paikalla on kasvanut lepikkoa ja järviruokoa sekä tyrniä. Nyt olen raivannut pieniä mäntyjä ja leppiä pois, niittänyt ruokoa pari vuotta ja suunnitteilla olisi siirtää pienet tyrninpoikaset emonsa viereen kallion reunaan. Olen jo ostanut merenrantaketo-siemenseoksen ja syksyllä olis tarkoitus heittää se maahan. Sitten alkaa taas mielenkiintoinen odotus...

Keltamaksaruohoa kallionkolossa

Niittyinnostusta kaikille!