maanantai 9. tammikuuta 2017

Viileän valoisan talvehtijat

 Kuistista syntyi vahingossa loistava talvetuspaikka kasveille, jotka tarvitsevat viileän ja valoisan talvehtimisympäristön. Suunnitelmat kuistin lasittamisesta olivat jo tehtynä ennen kuin puutarhahulluus iski, mutta onneksi laseista tuli niin tiiviit ja talo ja autotalli vuotavat sen verran lämpöä, että kuistilla lämpötila pysyy talvella plussan puolella. Viime talven kovimpina pakkasina kastelukannun pinnassa oli kerran ohut jää. Pelargoneille tämä on ilmeisesti liian kylmä. Samoin amaryllikset pysäyttivät viime jouluna kasvunsa siihen paikkaan, kun nostin ne kuistille. Tosin ne jatkoivat kasvuaan sitten keväällä ja olivat kukassa kesällä. Jouluruusuille, hyasinteille, pikkuhavuille ja muille joulukukille kuisti sopii erinomaisesti ja kukintaa jatkuu piiiitkälle kevääseen.
Olen myös vähän keräillyt kasveja, joille tämän talvetuspaikan pitäisi sopia. On niin kiva, kun on talvellakin katseltavaa. Tämä viime talvena ostettu kamelia vietti kesän ulkona varjossa ja teki useita nuppuja. Se näyttää hyvin viihtyvän talvetuspaikassaan niukalla tasaisella kastetelulla, vaikkeivät nuput olekaan vielä auenneet.
Maljaköynnöksen ostin esikasvatettuina taimina viime kesänä, mutta ne pääsivät pahasti kuivahtamaan ja kolmesta istuttamastani taimesta yksi on kuollut talven aikana. Kaksi muuta vielä sinnittelee.
Erityisen varmaa talvetus on sellaisille kasveille, jotka sietävät vähän satunnaista kylmääkin. Esimerkiksi olivii, myrtti, puksipuu ja bambu ovat talvehtineet täällä hyvin. Myös isossa ruukussa kasvavat persikkapuu sekä sinisade Blue moon ovat kasveja, jotka suotuisissa olosuhteissa saattaisivat talvehtia jopa ulkona. Toistaiseksi nämä kuitenkin talvehtivat kuistilla. Ehkä ensi keväänä persikka siirtyy ulkokokeiluun. Myös perhosten suosikit buddleijat talvetan ruukuissa kuistin suojissa.
Edellisinä vuosina minulla on ollut myös kärhöruukkuja kuistilla ja ne ovatkin lähteneet kasvuun usein jo helmikuussa ja kukkineet jo parhaassa tapauksessa huhtikuussa. Tänä vuonna poloiset jäivät ulos. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Viime syksynä istutin useaan ruukkuun myös pikkusipuleita. Enää en muista, mitä ja minne, eikä mullasta vielä pilkistele mitään, mutta eiköhän jotain pian ala sielläkin suunnalla tapahtumaan.
Kuistitalveltuksen suurin haitta minulla ovat kirvat. Heti kasvien aloittaessa keväällä kasvuaan niitä on kaikki paikat täynnä. Tomaatintaimia en taida tänä vuonna edes jaksaa yrittää kuistilla kasvataa kirvainvaasioiden takia.
Tarkkasilmäisemmät saattavat tästäkin kuvasta löytää kevään ensimmäiset kirvahavainnot..
Tällaiset keväänmerkit eivät ole niitä suosikkejani :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Ihanan ahkerat orkideat

On minulla muutama kasvi sisälläkin, vaikka olen niiden hoidossa aika noviisi vielä. Kasvien kastelu jostain syystä aina unohtuu pitkiksikin ajoiksi. Onneksi blogeista saa aina apua ja eilen luinkin hyvän postauksen Kukka & kaali -blogista, miten huonekasvien kastelua voisi helpottaa. Täytyykin joku päivä viritellä hydroruukkuja omillekin kasveille.

Orkideat ovat loistavia hoidokkeja huolimattomille huonekasviharrastajille - niitä ei saa huonolla hoidolla kuolemaan. Päin vastoin! Tuntuu välillä, että mitä huonompi hoito, sitä ahkerammin ne kukkivat. Meille onkin kertynyt jo pitkät rivit olohuoneen ikkunoille erilaisia orkideoita.
Osa oli pöytäkoristeena häissämme, osan olen ostanut miehelleni lahjaksi ja osa on tullut muina lahjoina tai tuliaisina. Yhteistä näille on se, että ne kukkivat vuodesta toiseen ilman mitään ihmeempiä hoitotoimenpiteitä.
Mieheni kastelee orkideat silloin kuin muistaa, muuten emme ole lannoittaneet tai ruukkuja vaihdelleet. Jollain pyhällä hengellä nämä kasvit selvästi elävät.  Osan orkideoista vien kesäksi kuistille. Niin olen saanut muutaman vaativammankin lajin kukkimaan.
Tämä kaunotar on uusin tulokas orkideaikkunallamme. Etsin miehelleni syntymäpäivälahjaa ja kukkakaupassa ehdottivat tällaisen tavallista suuremman orkidean ostamista. Suurin osa kukista oli vielä nupulla, kun sen ostin, mutta nyt siinä on valtavasti valkoisia kukkia.
Moni ystävistäni on kertonut heittävänsä aina orkideat pois, kun ne ovat kukkineet. No, kieltämättä kukkimaton orkidea on aika tylsä näky muutamine lehtineen ja rönsyilevine ilmajuurineen, mutta kärsivällisyyttä niiden orkideoiden kanssa! Eivät ne samantien kukikaan, menee puolikin vuotta, ennenkuin uusi kukkavana taas muodostuu. Mutta kun ne kukkivat, ne kukkivat useita kuukausia.
 Ja mikä parasta, ne kukkivat talvella, jolloin kukinta puutarhassa on tauolla.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Tahtoo saniaispenkin!

Hyvää puutarhavuotta 2017 kaikille!

Tapaninpäivänä iski taas valtava puutarhahulluus. Joulua on aina niin kiva valmistella ja usein syksyn ja taimialennusmyyntien jäljiltä onkin vähän puutarhauupumusta ilmassa ja niinpä itsellänikin oli tauko puutarhahommista. Mutta tapaninpäivänä siis taas puutarhamopo lähti keulimaan. Tämä intoilu lähti ihan viattomasti siitä, että lämpökompostori oli täynnä, joten sitä tyhjennellessä sain valtavan inspiraation rakentaa oma saniaispenkki talon pohjoispuolelle. Istuttelin viime syksynä metsäpuutarhaan mm. helmisaniaista ja muutaman kuningassaniaisenkin ja luin myös saniaisiin liittyviä lehtijuttuja kantopuutarhoista, joissa lahoavien kantojen joukossa kasvoi ihanan raikkaita ja runsaita saniaisia.
Kantoja en tähän hätään löytänyt, mutta viime syksynä pilkottujen kahden tapille leikatun vaahteran pölkyt saivat kelvata. Ajattelin rajata penkin näillä kiemuraisilla puilla ja parantaa maata kasalla kompostia sekä viime syksyn lehtikasoilla.
Turun alueen taimistoilla näyttäisi olevan runsaasti eri saniaisia myytävänä! Ainakin viime vuoden listojen mukaan. Ostoslista on jo tehtynä. Mietin vielä, pitäisikö penkkiin lisätä myös esimerkiksi kuunliljoja. Kotilot ainakin tykkäisivät. Maan suunnittelin kattavani kävyillä. Olen nähnyt jossain lehdessä kuvan, jossa niin oli tehty ja se näytti tosi hauskalta. Ja käpyjä täällä riittää!
Ihanaa kun on taas pian kevät ja pääsee toteuttamaan kaikkia mahdollisia päähän pälkähtäneitä ideoitaan. Talon itäpääty ja pohjoispuoli ovat vielä ihan luonnontilassa. Hommaa siis riittää myös tälle vuodelle!





perjantai 23. joulukuuta 2016

Vihreää joulua!

Puutarhahommat ovat olleet täysin unholassa koko joulukuun, mutta nyt piti käydä tarkistamassa, kukkiiko tänä jouluna jouluruusu penkissä. Eipä näyttänyt kukkivan. Viime jouluna se ajoitti kukintansa hienosti jouluun.
Onneksi on kuistilla muutama uusi jouluruusu kukkimassa. Tämän ihanan jättiläisen löysin Flöristä. Se pääsee ensi keväänä penkkiin, jos vain muistan kastella sitä tarpeeksi. Joskus minulta keväisin pääsevät jouluruusut kuivahtamaan kuistilla.
Oli pakko lähteä pitkästä aikaa puutarhaan etsimällä etsimään, eikö sieltä mitään kukkivaa tänä jouluna löydy. Lunta ei ole ollenkaan ja puutarhan pääväri ei ole edes ruskea, vaan ihan vihreä. Osa ruusuistakin on vielä vihreissä lehdissä. Löytyihän sieltä kukkiviakin kasveja. Orvokkeja tietenkin.
 Orvokit eivät pienistä pakkasista piittaa. Aika jännä silti, että ne täällä ovat ihan kukassa. Onhan tässä ollut koviakin pakkaspäiviä aina välillä. Ehkä alapihan pienilmasto on sitten aika lämmin.
Tänään tein vielä viimeiset joululahjat valmiiksi. Pikkulinnut saavat tänä jouluna itsetehtyjä rasvapalloja. Näitä on kiva viedä joulutuliaisiksikin. Eivät jää nurkkiin pyörimään vaan menevät parempiin suihin. Oman pihan tintit ainakin jo kävivät rohkeasti maistelemassa joululahjojaan.
 Kuistilla kukkivat isältäni saamat puusta tehdyt joulukukat. Niiden kukinta-aika tulee voittamaan jopa orvokitkin.

Ihanaa joulua kaikille ! Ensi vuonna jatketaan !

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sammalleimu sentään!

Pakkaset ovat tältä erää ohi ja lumet sulaneet viimeistä hippusta myöten. Virittelin aamulla vihdoinkin suojia magnolioiden ympärille, kun huomasin tammenlehtien alla jotain vaalean violettia. Sammalleimu on alkanut kukkia.
Ehkä se ajatteli, että koska maa on taas sula ja lämmin, täytyy olla kevät.
Myös ihanaiset orvokkini ovat hyödyntäneet takapakin talvessa.
Minä rakastan siementaimia tekeviä kukkia. Varsinkin sellaisia, jotka risteytyvät keskenään ja synnyttävät aivan uusia väriyhdistelmiä. Orvokit ovat siinä loistavia. Minulla on pihassa ollut joskus oransseja orvokkeja sekä ruukuissa muutama kesä sitten kasvaneita valkoisia ja sinisiä orvokkeja. Nyt kaikkialta pilkottaa näiden värien yhdistelmiä. Akileijojakin olen yrittänyt saada villiintymään pihaani, nekin kuulemma muodostavat aina uuden näköisiä kukkia. Vielä ne eivät kuitenkaa ole hirveän hyvin lähteneet leviämään.
Ruusut aiheuttavat taas vähän päänvaivaa, koska nämä eteläisemmät jaloruusut ja köynnösruusut eivät vaivu lainkaan talvilevolle. Tässäkin on vielä pakkastenkin jälkeen kaikki lehdet.
 Sama juttu ruukuissa kasvavissa köynnösruusuissa. Viime vuonna nostin ne kuistille lehtineen, koska eivät niitä pudottaneet. Siellä ne jatkoivat kasvua koko talven ja kukkivat keväällä aikaisin, mutta olivat tosi kituliaan oloisia kesällä. Ajattelin, että se johtuisi siitä, etteivät olleet talvilevolla lainkaan. Mutta miten saan ne talvilevolle, jos ei edes kaksi viikkoa kovia yöpakkasia auta!? Vai talvehtivatko jotkin ruusut vihreinä? Esimerkiksi lämpimissä maissa? Siinä tapauksessa varmaan pitäisi talvettaa nämä valoisalla kuistilla, eikä pimeässä varastossa, niinkuin olin suunnitellut. Ehkä jätän ne vaan ulos ja ostan uudet, jos talvi jossain vaiheessa vie.
Kaksi vuotta ongelmitta talvehtinut Japaninmagnolia Vanha Rouva on täynnä ihania silmuja. Voi, kun jokin näistä olisikin kukkasilmu! Mitenhän ne tunnistaa?
Tämä ei ole vielä kertaakaan kukkinut, vaikka vaikuttaa muuten hyvin viihtyvänkin. Ja tosiaan edes hankala viime talvi ei vahingoittanut magnolioita. Tai no se yksi pikkuruinen halpistaimi, jossa ei ollut edes kasvuvyöhykettä, vaan joka kehoitettiin talvettamaan ruukussa, paleltui aika paljon oksien päistä. Tosin sekin kasvatti uudet oksat ja lehdet keväällä. Viime keväänä istutin lisäksi pensasmagnolian sekä vaaleanpunaisen tähtimagnolian. Toivottavasti talvehtivat hyvin. Ensimmäiset pakkaset eivät ainakaan olleet vahingoittaneet taimia. Toivo siis elää, että keväällä voin ihastella magnoliankukkia omassa pihassa!




maanantai 14. marraskuuta 2016

Mysteerejä talvipuutarhassa

Etätyöpäivä parhaimmillaan ja pahimmillaan: puuduttavaa tutkimushaastattelun purkamista, mutta sitä voi tehdä katsellen välillä lintulaudalla ruokailevia tiaisia. Eilen lisäsin lintujen talviruokinnan kilpavarustelun tasoa ja hankin talon toiselle puolelle, keittiön ikkunan eteen uuden lintulaudan. Samat kaverit näköjään siellä ruokailevat kuin terassillakin: talitiaiset, sinitiaiset ja hömötiaset. Rutiininomaista puhtaaksikirjoittamista ja tiaisia - tylsää...mutta sitten lennähti männyn oksaan haukka! Olen lintubongarina vielä aloittelija, joten en suoralta kädeltä pystynyt sitä tunnistamaan. Todennäköisesti lienee varpushaukka, vaikkakin oli minusta todella suuren näköinen. Oli pakko lähteä lukemaan luontoportista haukkojen tuntomerkkejä. Haastattelun litterointiin olinkin jo kaivannut taukoa joten päädyin kuistille nauttimaan samalla kahvikupillista.
Tänne talvipuutarhaani olen kantanut jo suuren osan ruukuista terassilta. Köynnösruusut ja kärhöt ovat vielä ulkona odottamssa päätöstä sijoituksesta. Minulla on myös puutarhavarasto, jonka lämpötila ei laske pakkaselle, mutta se on pimeä. Olen tilanpuutten vuoksi ajatellut talvettaa ruusut siellä, koska ovat ensinnäkin talvella aika rumia lehdettöminä ja toiseksi niihin ei ole kiva raapia itseään. Ruukussa kasvavan jättigunneran veinkin jo tuonne pimeään varastoon talvehtimaan, mutta ruukkuun muutti heti alivuokralainen. Rupesin ihmettelemään, miksi multaa oli pöllynnyt pois ruukusta ja löysin multaan kaivetun käytävän. Jätin pari linnunsiementä pöydälle syötiksi ja olivat heti kadonneet. Voi miten lokoisat oltavat asukilla onkaan tuolla ollut. Lämmin varasto ja mukava luola kukkaruukussa. Rajaton määrä linnunsiemeniä ja pähkinöitä ruuaksi. No, täytynee kuitenkin yrittää häätää alivuokralainen sieltä pois. Muuten saattaa terassityynytkin olla asutettuja ensi kevääseen mennessä.
Kuistilla eniten tilaa vie ruukussa kasvava persikkapuu. Se teki keväällä monta kaunista kukkaa ja raakileitakin kymmenkunta, mutta pudotti raakileet yksi toisensa jälkeen, kunnes jäljellä oli enää yksi hedelmä.
Kuvaa ottaessani heinäkuun lopulla ajattelin jättää hedelmän vielä viikoksi kypsymään ja herkuttelevani kun tulen seuraavaksi kaupunkiin mökiltä. Mutta kun palasin viikon päästä, persikka oli kadonnut! Ei jälkeäkään! Ei kiveä, ei mitään. Olikohan se pudonnut, ja kettu vienyt? Oliko ruohonleikkaajalle tullut nälkä? Oliko varis napannut? Mitä itse luulette? Ensi kesänä tulee toivon mukaan lisää persikoita ja pääsen vihdoin maistamaan. Ellei puu sitten suutu siitä, että istutan sen keväällä pois ruukusta ruusutarhaan.
Toinen mysteeri täällä talvipuutarhassa on viikuna. Tai aitoviikuna taitaa olla sen virallinen nimi. Se pudottaa lehtiään koko ajan ja kasvattaa heti uudet. Sitten se kasvattaa oksat täyteen hedelmiä ja pudottaa ne. Koko ajan tapahtuu jotain mutta en yhtään ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Yleensä kasvit kasvattavat keväällä lehdet, kukat, hedelmät ja sitten syksyllä pudottavat ne. Aitoviikuna tekee näitä kaikkia koko ajan. Vika voi toki olla myös hoidossa. Mutta jos jollain teistä on aitoviikuna, niin mielelläni kuulen kokemuksia siitä. Omani on jo kolmevuotias, mutta en vieläkään ole perillä sen oikuista.
Kahvit on juotu.Työt kutsuvat. Ihania alkutalven hetkiä kaikille!

torstai 10. marraskuuta 2016

Mitä sitä sitten tekisi...

Nyt on täällä lounaisrannikollakin komea lumikerros maassa ja puutarhahommat pysähtyneet kuin seinään. Ruukut jäivät pesemättä, tammenlehdet haravoimatta, magnoliat ja pensasmustikat ovat vielä suojaamatta, laventeliruukku jäätyi maahan kiinni.  Muutama viikko oli ihan mukavaa ilman puutarhapuuhia; yleensä olen rientänyt Pikku kakkosen aikaan pihalle touhuamaan, mutta nyt on tullut Pingut ja Närpiäiset katsottua lasten kanssa moneen kertaan. Nyt huomaan kuitenkin vieroitusoireita ilmassa. Mitä ihmettä sitä sitten tekisi... Yleensä ei ole puutetta tekemisestä - aina on joku nurkka odottamassa taimilastia tai kitkemistä. Tulee myös ulkoiltua selvästi vähemmän. Voi kun olisi jo kevät. Tai no joulu ensin. Sitten heti kevät.
Katselin koneelta kuvia puutarhastani ja olin ihan ihmeissäni. Miten minä kesällä olin sitä mieltä, että missään ei kukkinut mikään tarpeeksi ja että koko piha on ihan kesken? 
Kuvia kun katsoo, niin kukkiahan on piha täynnä. Iskeeköhän keväisin jokin sokeus, että ei edes huomaa, kuinka kaunista on.  
Tätä ruusutarhaakin murehdin monena kertana, kun minusta kukinta ei ollut lainkaan runsasta ja nurmipolku oli ihan täynnä maahumalaa. Nyt kun kuvaa katsoo, niin pienet karkulaiset nurmella ei häiritse yhtään.
Täytyykin muistaa tämä ensi keväänä ja olla vähemmän kriittinen. Ja ottaa enemmän valokuvia! Kyllä näiden katseleminenkin taas virkisti. Eihän tässä ole kuin muutama hassu kuukausi ja kuistilla alkaa toivottavasti ensimmäiset sipulikukat nousta purkeistaan.