lauantai 11. helmikuuta 2017

Kevään ensimmäinen persikankukka

Joka päivä olen kurkkinut, joko kuistilla ruukussa kasvavan persikkapuun pinkit nuput olisivat auenneet. Tänään ensimmäinen kukka oli auennut ja illan hämärässä oli pakko mennä kuvaamaan.
 
Olen ollut monta päivää kovan flunssan kourissa ja sohvalla peiton alla on ollut hyvin aikaa käydä läpi puutarhalehtiä, kirjoja ja vanhoja taimikuvastoja. Ensi keväänä on aika istuttaa tämä Red haven  puu ulos. Sen tilalla haluaisin toisen, ehkä hieman pienempikasvuisen persikkapuun.
Persikkapuun lisäksi löysin selailemastani taimihinnastosta, että tarjolla olisi myös nektariini- ja aprikoosipuita! Lisäksi minun rupesi tekemään mieleni ruusumantelia ruukkuun tänne kuistille. Metsäpuutarhan koristeeksi haluaisin jonkin magnolian niinikään ruukkuun ja kuistilla talvetettavaksi.
Ai niin ja sitruunapuu. Siitä olen jo haaveillut vuosia. Mitenköhän tänne kuistille mahtuisi kokonainen hedelmäpuutarha? Kun kuisti valmistui, tuntui se isolta. Vuosi vuodelta se tuntuu jostain syystä pienentyvän ja pienentyvän. Kohta päästäkseen sisällä joutuu raivaamaan tilaa viidakkoveitsellä.
Upeaa lauantai-iltaa kaikille!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kasvimaamuistelua

Voi kun tuli ikävä mökille. Mietin jo vähän hyötytarhan istutuksia ja lajeja ja selailin viime kesän kuvia saaresta. Ajattelin tehdä tällaisen muistelupostauksen, sillä menee vielä muutama kuukausi ennenkuin jäät lähtevät ja pääsemme taas saareen. Minulla on lähes kaikki hyötyviljely muutamaa pensasmustikkaa ja puolukkaa lukuunottamatta tällä hetkellä keskitettynä mökille, koska vietämme siellä käytännössä koko kesän. Mökillä on häälahjaksi saamamme kasvihuone, kasvilavoja, omenapuita ja viime kesällä perustamani mansikkamaa ja perunamaa.
Kasvihuoneen edessä kukkii kesäinen kukkaniitty
Keväällä ja syksyllä olemme vain viikonloput mökillä, joten kaikki kasvit on kastelun varmistamiseksi  istutettu altakasteluruukkuihin. Vain sitkeät pelargonit kukkivat kuivissa ja kuumissa saviruukuissa. Hyllyllä kasvatan yleensä erilaisia mausteita ja paprikoita. Kasvihuoneeni on pieni ja siellä ei ole automaattisia luukunavaajia (vieläkään) ja lisäksi aurinko porottaa siihen ilman esteitä koko päivän. Kasvien tuleekin todella rakastaa lämpöä siellä selvitäkseen.
Kuumassa kasvihuoneessa viihtyvät basilikat ja pelargonit
Lattiatasolla kasvatan usein isompia kasveja kuten meloneja, ananaskirsikoita tai chilejä. Hyllyn alla aurinkoa ei niin paljoa tule, mutta satoa on silti riittänyt ihan mukavasti. Viime kesän ananaskirsikka oli valtava hitti lasten keskuudessa. Se oli todella satoisa ja vaatimaton lannoituksen suhteen. Toivottavasti löydän keväällä uuden taimen.
Lattialla viihtyvät ananaskirsikka ja chilit
Tomaatteja kasvatan joka vuosi kuusi kappaletta. Niin paljon mahtuu kasvatussäkkeihin, jotka ovat altakastelualtaiden päällä. Tämä on ihan välttämätöntä, sillä tomaatit tarvitsevan niin paljon vettä. Oman kokemukseni mukaan tomaatit pärjäävät kaksikin viikkoa altakastelualtaan vedellä. Olen vähän varovainen lehtien karsimisessa ja loppukesästä voi olla vaikea päästä sisään kasvihuoneeseen tomaattiviidakon läpi. Suosin kirsikkatomaatteja, sillä niitä on kiva lasten napostella suoraan kasvihuoneesta. Eipähän tarvitse nalkuttaa ruoka-aikoina kasvisten syömisestä.
Tomaatit täyttävät loppukesästä lähes koko kasvihuoneen
Mökillä on valtavat pinot erilaisia vanhoja lautoja, heinäseipäitä ja muuta materiaalia, josta on kiva nikkaroida kaikkea puutarhaan. Olen itse rakentanut nämä terassit ja polut sekä kasvilavat ja kompostikehikot. Toki ne eivät kummoisiakaan kirvesmiestaitoja vaadi - saahamista ja naulaamista lähinnä. Vähän monimutkaisempi tekele oli kuvassa etualalla oleva mansikkamaa, jonka päälle viritin paksusta rautalangasta kehikon rastasverkolle. No, peurathan sen sykysllä repivät kappaleiksi ja popsivat kaikki mansikantaimet suihinsa.
Kasvihuoneen vieressä kuumalla seinustalla on yrttipolku. Tässä on siemenestä kasvatettua oreganoa, iisoppia, meiramia sekä rosmariinia. Myös sitruuna ja salvia ovat menestyneet ja talvehtineet tässä hyvin. Näitä yrttejä käytän valitettavan vähän ruuanlaitossa, mutta tämän on ykköspaikka bongata perhosia.
Kasvilavoissa minulla on yleensä aina talvivalkosipulia, keltasipulia, retiisejä, salaatteja ja isommissa lavoissa kesäkurpitsaa. Sipulit ovat kyllä ainoita, joita peurat eivät popsi. Retiisitkin ehtivät yleensä valmiiksi ennenkuin peurojen talvitankkaus alkaa.
Perunamaan muokkasin viime vuonna ison syreenin tilalle kasvihuoneen taakse. Oli kova homma kaivaa syreeni juurineen ylös, tuoda valtavasti kompostia ja muuta maaainesta tilalle. Perunat olivat kyllä hyvässä kasvussa, mutta sitten otin harson pois ja... yllätys... yllätys... peurat söivät kaiken. :D
Kylläpä kasvimaamuistelot synkkenivät loppua kohden. Kaikki päätyi siihen, kun peurat tulivat ja söivät kaiken. No, niin täällä kyllä melkein käytännössä meneekin. Kasvihuoneeseen ne eivät toistaiseksi ole päässeet, muut verkot ja suojat ne repivät tieltään. Amppeleihin eivät myöskään yletä, jos tarpeaksi korkealle ripustaa.
Ehkä tulevana kesänä voisinkin perustaa eksoottisen riippuvan kasvimaan ja ripustaa puut täyteen suuria amppeleita täynnä porkkanoita, tomaatteja ja salaattia. :D

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kahden kerroksen väkeä

Nyt ne pakkaset sitten iskivät. Eilen satoi vielä vettä ja lunta näkyi enimmäkseen aurauskinoksissa. Aamulla lähdin ilman hanskoja töihin ja huomasin konkreettisesti, että pakkaset ovat palanneet. Pieni surku on pihan kasveja. Ilman suojaavaa lumipeitettä litimärässä maassa ja sitten iskee pakkaset.
Magnolioiden silmuja olen nyt jatkuvasti tarkkailemassa. Hyvältä näyttää edelleen, onneksi. Voi kun toivoisin, että tänä vuonna kolmivuotias Vanha rouva japaninmagnolia kukkisi ensimmäistä kertaa.
Vuorikärhö on ihan suojaamatta ensimmäistä talvea ulkona. Viime keväänä se kukki ruukussa, mutta sen kasvu oli liian runsasta kuistilla pidettäväksi. Niinpä istutin sen optimistina pergolaan. Vielä vähän aikaa sitten pilkotti silmuista vihreää. Nyt ei näytä hyvältä...
Ruusut ovat täällä talvehtineet yleensä hyvin. Viime talvenakaan ei varsinaisia menetyksiä tullut. Yhden ruusun kyllä kaivon ylös, kun ajattelin sen olevan kuollut, mutta olin vähän turhan hoppuinen - juuret olivatkin ihan elossa. Kanadalaiset ruusut eivät useinkaan pudota lehtiään syksyllä, vaan ne jatkavat kasvua niin myöhään, että pakkaset iskevät. Siitä huolimatta ne ovat täällä hyvin pärjänneet.
Alppiruusuista herkin on ehkä sinialppiruusu "Blue Tit", jonka kaveri kuoli ensimmäiseen talveensa viime talvena, mutta tämä toinen selvisi vaurioitta. Tällekin olisi voinut jonkun suojan laittaa.
En siis laittanut mitään talvisuojia millekään kasville tänä syksynä. Kärhö- ja köynnösruusuruukutkin jätin ulos pakkaseen. Ne nostin vasta tammikuussa kuistille, ja arvatkaas mitä? Kaikki ovat elossa. Kärhö on jo alkanut pullistella silmujaan, köynnösruusut eivät ole edes kärjistään paleltuneet. Todella yllättävää. Olin luullut, etteivät kasvit talvehdi ruukuissa pakkasessa kovinkaan hyvin. Nämä köynnösruusutm ovat lisäksi ihan markettikamaa, joilla ei ole edes menestymisvyöhykettä. Niin vain ovat elossa ja hyvissä voimissa.
Kuistilla on muutenkin ihan eri tunnelma kuin kylmissään värjöttelevällä pihalla. Persikan kukkien nuput ovat jo näin valmiita avautumaan!
Krookuksetkin ovat jo aika pitkällä kasvussaan. Niitä pilkistelee siellä täällä kuistilla talvehtivissa ruukuissa. Vähän tuntuu pahalta tuolla alhaalla pihalla kyhjöttävien kasvien puolesta. Siellä ne ovat säiden ja eläinten armoilla, kun kuistilla nautitaan lepposan lämpimistä päivistä ja pakkasettomista öistä.
Ehkä kuistin kasvit puolestaan kesäisin kadehtivat villeinä kasvavia kavereitaan, jotka saavat kasvattaa juurensa minne haluavat. Toivotaan sitkeyttä pihan pikkuisille. Kestäkää vielä vähän. Kyllä se kevät pian koittaa.
Muistitko sinä suojata kasvisi syksyllä?

perjantai 3. helmikuuta 2017

Ready Steady Sow!

Nyt se on alkanut! Kylvökausikuhinat, esikasvatuselämykset, taimitouhotukset, koulintakohkaukset. Tänään kuopuksen päiväunien aikana kylvin ensimmäiset vuoden 2017 siemenet. Olo on juhlallinen.
Aamulla käväistiin rautakaupassa ostamassa raivaussakset tulevan hedelmätarhan raivauksiin. Liian lähellä puutarhatyökaluhyllyä olivat siemenhyllyt. Ne vetivät magneettina puoleensa ja kärryyn päätyi pari pussia siemeniä. Liian lähellä siemenhyllyä oli taimikasvatustarvikehylly. Se veti magneettina seuraavaksi puoleensa. Sieltä hyppäsi kärryyn nämä suloistakin suloisemmat minityökalut.

Lisäksi valikoimaan oli tullut muovisia minikasvihuoneita, jotka olivat tyylikkäissä puisissa kantolaatikoissa. Pakko ostaa. Kaksi kappaletta. Lisäksi ihan ohimennen nappasin vielä valkoisia nimikylttejä kärryyni. Niin ja pari puutarhalehteä.Sitten kassan kautta kahvilaan lounaalle.

Yritän kovasti pitää taimikasvatuksen hallinnassa tänä vuonna. Panostaa laatuun, enkä määrään. Täältä voit lukea viime vuoden tunnelmia epäonnistuneista taimipuuhista.Suunnitelmissa on kuitenkin niin monta uutta istutusaluetta, että pakko vähän itse kasveja kasvattaa. Tällaiselta hillitty kasvatussuunnitelmani näyttää tällä hetkellä:

Helmikuu: kuukausimansikka (hedelmätarhan reunuskasviksi)
Maaliskuu: valkotupakka (tuoksupenkkiin)
Huhtikuu: sormustinkukka (muotopuutarhaan)
Toukokuu (suorakylvöt): tuoksuherne, illakko, tuoksureseda, mirrinminttu (tuoksupenkkiin), kirjolupiini (muotopuutarhan)

Tomaatit ja chilit ostan taimina niinkuin basilikan ja muutkin kasvihuoneen asukkaat. Kesäkukat olen suunnitellut ostavani pieninä esikasvatettuina taimina. Nyt pitäisi siis kuukausi odottaa, ennenkuin pääsee seuraaviin kylvöihin.... apuaaa!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Kuvat jotka muuttivat puutarhan

Järjestelin puutarhakirjani ja samalla päädyin selailemaan niitä. Yht´äkkiä tajusin, kuinka paljon tietyt kirjat ja yksittäiset kuvatkin ovat vaikuttaneet siihen, millaiseksi olen puutarhojani alkanut rakentamaan.
Ensimmäinen tällainen suuren vaikutuksen tehnyt kuva on vanhimmasta puutarhakirjastani The compleate book of practical gardening. Muistan sen jo opiskeluajoilta hyllystäni, vaikkei silloin minulla ollut edes parveketta. Mistä lie päätynyt minulle. Kuvassa on neliöksi rajattu nurmialue, jota runsaat istutukset reunustavat.
Koko alapihalle rakentamani metsäpuutarhan idea perustuu tähän kuvaan.Viime kesänä sain tämän alueen aika hyvälle mallille. Aita ja portaat pitäisi vielä rakentaa ja pientä somistusta (kivinen penkki ja muutama ruukussa kasvava magnolia) vielä tarvitaan. Sekä tietenkin pitää odottaa, että istutetut kasvit vähän kasvavat kokoa. Rajasin alapihalta suorakulmion mallisen nurmikentän betonilaatoilla. Ulkopuolelle jäivät isot kivet ja männyt, joiden ympärille istutin pensaita ja perennoja. Tämä helpottaa nurmikonhoitoakin huomattavasti.
Kasvien valinnassa metsäpuutarhaan on inspiraationi puolestaan ollut tämä kuva.
Ihastuin tähän värikkääseen magnolioiden ja atsaleoiden sekoitukseen ja olenkin istuttanut metsäpuutarhaan melko tiheään erilaisia rodoja, atsaleoita, magnolioita se varmaan tuhat sipulikukkaa. Syksyllä kukinnasta vastaavat hortensiat ja jaloangervot. Kukinta ei vielä ole kuvan kaltainen, mutta paranemaan päin. Tänä kesänä odotan jo kovasti, että jokin istuttamistani magnolioista kukkisi. Atsaleat olivat jo kauniita viime kesänä.
Ruusutarhaan eniten vaikuttanut kuva on kirjasta Varjon kasvit ja siinä on kauniisti rajattu nurmipolku. Tämän kuvan tunnelmassa oli sellaista, mikä minusta sopi ruusujen seuraan.
Tämä toimi inspiraationa koko ruusutarhan pohjalle. Nurmipolku kulkee ruusupensasalueiden läpi välillä mutkitellen. Varsinkin ruusujen kukkiessa polun mutkista avautuu kauniita näkymiä. Tässäkin käytin betonilaattoja, sillä niitä oli iso kasa pihalla vanhan kiveyksen jäljiltä.
Tällä hetkellä suunnittelen kovasti talon itäpäätyyn metsäistä muotopuutarhaa. Sen inspiraationa on toiminut tämä kuva.
Mittakaava on paljon pienempi, nurmiympyrän sijaan päähän tulee pieni laatoitettu ympyrä, lisäksi polkua ja ympyrää reunustaisi pensasaidalla rajatut kukkaistutukset. Tällä hetkellä tämä unelma näyttää tältä 😂.
Vielä uusin inspiraatiokuva viime kesältä. Törmäsin kirjaan Vildros och kaprifol, jossa esitellään hurmaava saaripuutarha. Siinä kallioiseen saareen on luotu upea värikäs puutarha mm. erilaisilla kivikkokasveilla. Varsinkin kallioiden koloissa kasvavat ajuruohot olivat mielestäni hienon näköisiä.

Viime kesänä aloitinkin kuvan innostamana istuttamaan meidän saaren kallioille erilaisia kivikkokasveja. Peurat popsivat suihinsa suurimman osan, mutta ajuruohoihin ne eivät koskeneet. Muutaman vuoden päästä näkymä kalliolle saattaakin olla paljon värikkäämpi.
Miksiköhän juuri nämä kuvat ovat jääneet niin mieleeni, että ne ovat saaneet minut kaivamaan satoja istutuskuoppia, raahaamaan lukemattomia multasäkkejä ja ostamaan niin paljon taimia, että laskuissa ei mukana pysy?
Mistä sinä saat inspiraatiota puutarhaan?

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Keväistys käynnissä

Joulukoristeista on välillä vähän vaikea luopua. Joku vuosi alkoivat kärhöt jo kukkia, ennen kuin luovuin jouluvaloista. Kuisti kuitenkin kaipasi siivousta ja järjestelyä, joten ajattelin keväistää sen. (=tehdä keväisen näköiseksi toim.huom.) Ruokakaupasta on kerta toisensa jälkeen tullut napattua esikoita, muurikelloja ja sipulikukkia, joten aika oli järjestellä nämä irtonaiset kukkapurkit jotenkin.
Muurikellojen ryöppyävää kukintaa.
Toinen syy järjestelyn tarpeelle olivat neljä isoa keraamista ruukkua, jotka jätin saamattomuuttani syksyllä ulos ja jotka jäätyivät kiinni terassiin. Aloin pelätä, että ne halkeavat pakkasessa ja sulatinkin ne irti kaatamalla vedenkeittimellinen toisensa perään kiehuvaa vettä niiden tyvelle. Yksi toisensa jälkeen ne napsahtivat irti alustasta ja kannoin ne kuistille. Kahdessa ruukuissa on köynnösruusut (jotka näyttivät olevan vielä hyvinkin elossa) ja kahdessa jalokärhöt (jotka olivat hyvinkin ruskeita). Halusin koristella varsinkin nämä ruskeana nököttävät ruukut, joten lisäsin niiden juurelle esikoita ja muurikelloja. Muutama talvehtinut murattikin pääsi mukaan.
Kärhröruukku sai somistuksekseen esikkoja ja kelloja.
Joulukoristeet vein autotalliin odottelemaan ensi joulua ja ne vapauttivatkin hyllyiltä mukavasti tilaa. Sai oikein asetella ruukkuja sen sijaan, että niitä joutuu tunkemaan sinne missä vähänkin tilaa pilkistää.
Helmililjoja, narsisseja ja jouluruusu kukittamassa talvehtimishyllyä.
Kontrasti kukkivien kasvien ja ulkona vallitsevan talvisen sään on aika jyrkkä. Välillä kuistilla puuhastellessa on jo ihan kesämielellä ja sitten vilkaisee ulos ja näkeekin kinokset.
Huone-esikko ja ruukkuruusu lasin toisella puolella. Kuolleet krysanteemit toisella.
Mehikasvihyllyni kaipaa uusintaa. Muutamasa vielä henki pihisee, mutta mieleni tekisi uusia nämä asetelmat kokonaan. Näissä oli aikanaan huolella aseteltuja kiviä ja mehikasveja, mutta lapset eivät voi vastustaa pieniä kiviä. Nyt kaikki kastelukannut ovat täynnä pikkukiviä ja asetelmissä multa paistaa läpi.
Mehikasviasetelmat kaipaavat uusimista.
Kuistista tuli vähän jopa aution tilava, kun kaikki rojut oli raivattu, koristeet kuljetettu ja lattiat putsattu. Täällähän on tilaa vaikka mille! Yritän nyt vain toppuutella itseäni ja muistuttaa esimerkiksi juuri tapahtuneesta siementilauksesta, joka viimeistään toukokuussa alkaa vaikuttaa hyllytilaan. Myös puutarhamessuilta tarttuu usein mukaan jos jonkinlaista taimea ja mukulaa, jotka on pakko laittaa kuistille esikasvatukseen.
Kuistilla on vielä avaraa.
Miten nuo kasvit reagoivatkin valon lisääntymiseen! Lämpötilat ovat olleet kylmempiä kuin aikoihin, mutta lisääntynyt valo on saanut sipulikukat pilkistämään maanpinnalle ja silmut turpoamaan. Sinisade ja viime vuonna istuttamatta jäänyt neilikkaruusu ovat kasvattaneet jo uusia lehtiä.
Persikkapuussa silmut kasvavat päivä päivältä
Minua ilahduttaa suuresti se, että ilmeisesti en ole ilmeisesti tappanut yhtään kasvia kuistilla talven aikana. Tai yhden rungollisen rosmariinin kansa on vähän siinä ja siinä. Tuon kastelun kanssa on aina minusta vähän vaikeaa. Kun ei saisi liikaa kastella, mutta ei kuitenkaan täysin kuivumaankaan päästää.  Bambu on ehkä sanaut liian vähän vettä ja sen lehdenkärjet ovat aika keltaiset. Toivotaan, että se siitä virkistyy.
Bambu talvehduskavereineen.
Nyt on kuisti keväistetty. Vähän ehkä liian aikaisinkin kun järjellä miettii. Onko sitä pakko tammikuussa jo höntöillä? Tai voisi höntöillä sisätiloissa ja vaikka siivota. Kameran latausjohto on ollut jo viikkoja hukassa. Voisi saada blogiinkin tarkempia kuvia, kun ei tarvitsisi kännykällä kuvata.

torstai 19. tammikuuta 2017

Erikoisuuksia ja taviksia

Olen muutamaa kasvia jo jonkin aikaa metsästänyt. Täälläpäin on oikein loistavat mahdollisuudet ostaa vaikka mitä harvinaisuuksia, mutta muutamaa kasvia en ole onnistunut hankkimaan.

1) Persikka (Maira) (Prunus persica)
Haluaisin kokeilla persikkaa ulkona kasvatettuna ja Mairaa on monessa lähteessä pidetty kaikkein talvenkestävämpänä. Ruukussa minulla on persikka "Red haven", joka päätyy ensi keväänä ruusupenkkiin pergolan viereen. Mikäli se ei kestä talvea, koitan metsästää jostain Mairan sen tilalle. Mikäli joskus saamme peura-aidan saareen, niin haluaisin kokeilla tätä myös siellä Ia-vyöhykkeellä.
Red haven kukassa kuistilla viime keväällä
2) Kesäkamelia (Stewartia pseudocamellia)
Ehkä tämä johtuu kirjasta Kamelianainen, mutta jostain syystä pidän kameliaa hyvin eksoottisena ja naisellisena kasvina. Ruukussa minulla on yksi kamelia, mutta kun luin lehdestä Kesäkameliasta, halusin heti sellaisen. Siirsin yhden atsalean sivuun ja raivasin kesäkamelialle paraatipaikan metsäpuutarhan aurinkoisesta kohdasta. Valitettavasti se oli eräästä sitä mainostaneesta taimistosta loppu, kun yritin sitä ostaa. Tänä keväänä yritän uudelleen.
Metsäpuutarhassa olisi jo istutuskuoppakin valmiina kesäkamelialle
3) Jättigunnera (Gunnera manicata)
Tämän jopa kolmemetriseksi kasvavan kasvin löysinkin viime syksynä, mutta kun vein sen talvehtimaan pimeään kellarivarastoon, myyrä teki sen juurelle kolon. Nyt on mullat ympäri varastoa ja pahoin pelkään, että saan aloittaa jättigunneran etsimisen ensi vuonna uudestaan.

Yleensä en niin erikoisuuksien perään ole. Puutarhan rungon on minusta hyvä koostua kestävistä ja terveistä kasveista. Nyt on kuitenkin jo niin moni paikka "valmis" puutarhassa, että voi alkaa testailemaan vähän epävarmempia ja erikoisempiakin lajeja tavisten suojissa. Olisi hauska kuulla, millaisia erikoisuuksia muiden puutarhoista löytyy? Vai suositteko varmoja peruskasveja?