Minkä taakseen jättää...

...sen edestään löytää. Mutta onneksi tänä vuonna näyttäisin selvinneen kunnialla melko monesta syksyisestä laiminlyönnistä. Olen hiihtolomalla ja arvata saattaa, että aika kuluu mullanvaihdoissa, esikasvatushuumassa ja kyykkimisessä pihalla, josko pakkasesta huolimatta krookukset olisivat taas kasvaneet millin.

Aamulla oli vielä tuntuvasti pakkasta. Ainakin sormissa tuntui, kun kävin ottamassa vähän kuvia.

Jätin syksyllä ruukkuihin ulos kauniit tertturuusu `Ballade`t, vaikka minun vakaasti piti nostaa ne varastoon talvehtimaan. Ilokseni niissä molemmissa oli jo kauniit punaiset silmut ja varretkin lähes kaikki vihreänä.

Kaktuksille suositellaan jonkinlaista katosta talveksi suojaamaan kosteudelta, mutta omani saivat hautautua paksuun lumikerrokseen. Kyllä nämäkin vaikuttivat elossa vielä olevan.

Toivotaan niin.

Kaktusten viereltä grillikatoksen suojista paljastui lisää iloisia yllätyksiä. Viime keväänä ostamani narsissiruukut, jotka minun piti kuivata ja istuttaa sipulit syksyllä maahan jäivät lillumaan syyssateisiin ja jäätyivät ja peittyivät lumeen.

Nyt ne ovatkin kaikki alkaneet kasvaa ruukuissaan. Tästäpä sainkin näppärästi kevätnarsissit taas istutuksiin. Vein ruukut kuistille ja toivon että kuistin lämpö saa niiden kasvun kiihtymään. Aika kestäviä kavereita nämäkin.

Puupioni on ensimmäistä talvea puutarhassani ja senkin suojaamista mietin syksyllä, mutta niin kuin kaikki suojaukset, jätin tekemättä. Tässä on jo aika isoja silmuja. Onnekseni myös levisia näyttäisi selvinneen talvesta. Se on ehkä ainoa kasvi puutarhassani, jonka talvehtimisessa on ollut ongelmia ja olen monta yksilöä menettänyt. Se kuoli sorarinteesta kaktustenkin viereltä vaikka olin varma, että nyt se ei talvimärkyydestä voisi kärsiä. Tämä yksilö kasvaa kalliolla.

Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä,  että viisi istuttamaani omenapuuta ja kolme kirsikkaa jäivät jyrsijöiltä syömättä. Laitoin minä niihin tuollaiset muovit rungonsuojiksi, ja ostin toki rullan verkkoakin, mutta rulla tuolla edelleen makoilee seinää vasten. Tämä oli kyllä kaikkein tyhmin tekoni ja onneksi tällä kertaa pääsin kuin koira veräjästä.

Ensi talvena lupaan suojata kaikki paremmin. Tai tuolla nuo rodotkin parhaillaan kärvistelee ilman säkkejään. Jotenkin nämä suojaushommat eivät vaan ole minun juttuni. Onneksi minulla on sitkeitä kasveja.

Kouluhommia

Aloitin viime syksynä kesäyliopiston tarjoaman palvelumuotoilun opinnot. Opintoja on silloin tällöin viikonloppuisin ja loput opinnoista tehdään itse erilaisia harjoitustehtäviä tehden. On ollut virkistävää välillä olla luentosalissa kuuntelevana osapuolena ja onneksi opinnot taukoavat toukokuussa, koska puutarhakaudella luentosalissa istuminen olisi hyvin hyvin vaikeaa. Nyt suoritan jaksoa Brändi ja visuaalisuus ja tehtävänä oli valita kaksi yritystä, joiden www-sivuja, somea ja graafista ilmettä piti arvioida. Lisäksi yrityksiin piti tehdä vierailu asiakkaan roolissa ja tarkkailla mm. liikkeen visuaalisuutta, värien käyttöä,  sisäänkäyntiä, palvelukokonaisuutta ym. Yllätys yllätys - valitsin yritykseksi Flörin ja Viherlassilan puutarhamyymälät. Todella vastahakoisesti siis lähdin tekemään tätä tehtävää, mutta tunnollisena opiskelijana päätin todella uppoutua tehtävänantoon ja testata ostokokemusta ihan kunnolla.

Kamelian ostokokemus ainakin miellytti minua niin visuaalisesti kuin kaikilla muillakin mahdollisilla tavoilla. Vanha kameliani kuoli tänä talvena. Kerran sain sen uudelleen kukkimaankin, mutta viime kesän kuumuus ja ehkä ruukunvaihto hermostuttivat herkkätunteisen kameliani ja se kuoli nuppuineen kaikkineen. Tämä uusi upea kaunotar toivottavasti sopeutuu paremmin luokseni.

Koska en uskonut, että yhdellä tuotteella voi vielä syvällisesti päästä tähän visuaalisuuden ja brändien ytimeen, ostin muutamia esikoitakin.

Ja vähän siemeniä. Ja multaa ja soraa. Ja tämä oli vasta Flörissä. No, onneksi Viherlassilassa on vähemmän tarjottavaa näin talvisin, joten nappasin sieltä mukaani vain lisää multaa. Nyt on siis kenttätyö tehty ja essee melkein kirjoitettu.

Opiskelu on hauskaa, kun löytää oikean tavan motivoida itseään.

Oi ihana helmikuu

Olin alkuviikon työmatkalla ja silläkin aikaa muutamassa päivässä kevät oli taas pikkuhiljaa edennyt puutarhassa.

 Jouluruusut näyttäisivät olevan aika valmiita avaamaan suuret nuppunsa. Tämä on ainoa vuosia pihassa selvinnyt jouluruusuni. Se kasvaa lumikärhöpöheikössä, josta se täytyy aina raivata esiin, mutta siellä se joka vuosi kukkii jossain vaiheessa.

Kaikkialta pilkistelee ihania törrötteliljöitä.

 Japaninmagnoliassa on tänä vuonna 11 kukkanuppua. Viime vuonna se kukki ensimäistä kertaa neljän kukan voimin. Nyt on siis luvassa yli puolet hurmaavampi kukkaloisto.

 Molemmat persikkapuuni näyttävät olevan talven jäljiltä elossa ja etelänpuolella kasvava Red haven pullistelee jo malttamattomasti. Älä nyt vielä rupea kukkimaan, eihän täällä ole pörriäisiäkään vielä liikkeellä.

 Lumiraja on selkeä etelän ja idän puoleisissa päädyissä. Etelän puolelle putoaa pisimmältä lapelta lumet, joten kinokset ovat vielä korkeat. Itäpääty on jo melkein paljas lumesta.

 Itäpäädyssä auringossa värjötteli lumen alta paljastunut orvokki kukkineen.

 Tätä sipulia ei oltu ihan suositeltuun syvyyteen istutettu tai sitten joku karvakäpälä on käynyt vähän kaivelemassa.

 Kalliolla on uusi silta, joka kaipaa enää väriä pintaan. Kun vain keksisi, mitä väriä. Kallion kohdat ovat jo pitkälti sulaneet, kun taas istutusalueilla lumi vielä viipyilee.

 Vasemmanpuoleinen krookus oli ensimmäinen piippo, jonka tänä vuonna löysin. Ison kiven suojissa kasvaa useampikin.

Ja pihakierroksen lopuksi löysin täydeksi yllätyksekseni lumikellon! Olen vähän luovuttanut lumikellojen istuttamisessa, kun tuntuu, ettei ne koskaan oikein lähde kasvuun, mutta syksyllä olin kuitenkin näköjään laittanut lumikelloja uuteen kvittenipenkkiini. Sieltä se lumen läpi oli urheasti noussut. Pikkuinen kuin mikä, niin kuin tuosta viereisestä männynneulasen koosta voi päätellä. Mutta niin suloinen. Oi, mikä ihana helmikuu!

Käväisy keväässä

Piti olla hiihtoloma, mutta sitten tulikin työmatka. No, eipä se mitään. Parin viikon päästä saan pitää hiihtolomani ja nyt sain viettää muutaman päivän leikkien, että kevät oli tullut. Työmatkani suuntautui nimittäin Hollantiin, jossa oltiin jo suomalaisittain hyvin pitkällä keväässä. Lämpöä oli yli kymmenen astetta, nurmikko viheriöi, krookukset ja mantelit kukkivat. Aurinko ihan oikeasti lämmitti.

Valitettavasti aikataulu oli taas niin tiukka, ettei hirveästi ehtinyt puutarha-asioita harrastella. Kollegoja nauratti, kun otin kuvia mm. nurmikosta, kun siirryimme rakennuksesta toiseen. Ehkä se on vähän outoa, mutta itselleni vihreän nurmen näkeminen oli todellakin kuvauksen arvoinen asia.

Liikennevaloissa punaisen vaihtumissa odotellessa hyppäsin pikaisesti pientareelle kuvaamaan krookuksia. Olisipa ollut aikaa kierrellä ja kuvata lisää. Hollanti voisi puutarhamielessä olla parempi kohde hieman myöhemmin, kun tulppaanikausi olisi kunnolla alkanut. Mutta en valita. Pieni pala kevättä tuntui aivan ihanalta. Toisin kuin paluu jäätävään Suomeen ja kevätvetimissä hytiseminen aamuyöllä myöhästyneen paluulennon jälkeen taksijonossa.

Hotellini lähellä oli jonkinlainen halpahalli, jossa myytiin kaikkea siivoustarvikkeista hammastahnaan  ja sen ikkunasta bongasin myös yhden hyllyllisen puutarhatavaraa. Pakkohan oli pistäytyä ja nappasin mukaani tällaisen laatikollisen sipuleita.150 kappaletta vain kaksi euroa. Vähän epäilytti näitä ostaa tähän aikaan vuodesta, mutta tällä hinnalla päätin kokeilla.

Tänään en edes matkalaukkua malttanut purkaa ennekuin jo olin kuistilla nauttimassa pienestä tuliaisestani. Laatikossa oli viittä erilaista sipulia: narsisseja, tulppaaneja, krookuksia, iksuksia ja laukkoja. Laatikossa oli ohjeet, että sipulit voi istuttaa joko lokakuussa, tai sitten tammikuussa. Päätin leikkiä hollantilaista tammikuuta ja istuttaa sipulit astioihin kuistille. Kun kuisti tästä vielä lämpenee ja ulkona kovimmat pakkaset hellittävät, siirrän astiat ulos varjon puolelle ja koitan, jos ne ehtisivät vielä saada muutaman kuukauden kylmän jakson.

Tätä sipulien kylmäjakson pituutta vähän googlailinkin ja ilmeisesti mm. krookukset ja narsissit saattavat lähteä kasvuun jo kahdeksan viikon kylmäjakson jälkeen. Yleisesti esim. tulppaanien vaatima lepokausi olisi 12 viikkoa.

Puolet sipuleista päätyi metallivatiin. Päätin kyllä, etten sitä tuollaisena katsele kolmea kuukautta. Haen tässä joku päivä kaupasta vähän esikoita, helmililjoja ja muita kevätkukkia ja laitan ne tuohon päälle kasvamaan.

Loput sipuleista laitoin isoon ruukkuun oven viereen, josta on taas talven aikana muodostunut oikea kaatopaikka kuolleille kasveille, tyhjille ruukuille. jne. Taitaakin tänä viikonloppuna olla kuistilla siivouspäivä.

Hangen kätköistä

Eilen katsoin lumoutuneena Saaripalsta -blogissa kuvia löytyneistä piipoista. Voisiko se olla mahdollista? Että nyt jo voisi löytää edes pienen lupauksen siitä, että kevät on tänäkin vuonna tulossa. Nyt on ollut niin paljon lunta, että koko puutarha on ollut aivan totaalisesti peittyneenä ja on tuntunut, että hetki, jolloin tuolta hankien keskeltä voisi jotain eloa löytyä, on vielä niiiin kaukana. Mutta onneksi luin eilen blogeja ja onneksi ehdin aamulla tehdä pienen kierroksen märän hangen vielä peittämässä pihassa, sillä sieltähän se löytyi! Vaikka muualla on vielä lunta useita kymmeniä senttejä, niin ison kiven ja hangen väliin oli sulanut muutaman sentin rako ja siellä törrötti aivan täydellinen krookus.

Nämä kevään ensimmäiset ovat vaan aina niin sykähdyttäviä. Paljon iloa pienestä asiasta.

Krookuksen lisäksi hangesta koristekirsikan alta pilkotti hopeahärkki.

Japaninsara oli maistunut vieraille. Ei haittaa. Onnekseni jänikset eivät olleet kalunneet omenapuita tai kirsikoita, jotka suojasin vain matalalla muovisuojalla. Sara kasvaa kyllä ennalleen.

Vironmuratti näyttää myös hyvältä talven jäljiltä. Haluaisin sen tuohon mäntyyn kiemurtelemaan.

Villapajun silmut näyttivät lupaavilta. Samoin pähkinäpensas on selvästi valmis kevääseen. Myös molemmat persikkapuuni näyttävät vähän liiankin valmiilta tositoimiin. Tiaiset lurittelivat oikein kunnolla, vesi virtasi ränneistä ja koko piha oli aivan lähtökuopissaan kevääseen. Nyt toivotaan sopivan tasaista menoa kohti kesää.

Mukulat, juurakot ja muut mötikät

Jouluasetelmani alkoi puskea kurjenmiekkoja.

Olin ihan unohtanut, että kerätessäni ennen pakkasen tuloa ulkoistutuksista kasveja kuistin jouluistutukseen, tökkäilin multaan niiden alle kukkasipuleita. Muistaakseni siellä on jotain muitakin, kuin näitä kurjenmiekkoja. Olisikohan jotain pieniä narsisseja. Joka tapauksessa ihana yllätys. Kun on näin huonomuistinen, on helppo yllättää itse itseään jatkuvasti. Syklaamit ja hyasintit ovat ehkä hieman epätavallinen pari kevätkurjenmiekoille, mutta kauniisti niiden värit sointuvat ja nyt tämän talven lannistamana mikä tahansa kukkiva on ihan huippua.

Perinteisen jokasyksyisen sipulihulluuden lisäksi näin kevättalvella nostaa päätään erilaisten mukuloiden ja juurakoiden hamstrausinto. Heikko kohtani on erityisesti Eurobulbin nettisivut, jossa pääsee helmikuusta alkaen selailemaan ja tilailemaan toinen toistaan jännittävämpiä mukuloita, juurakoita ja mitä nämä kaikki mötikät sitten ovatkaan. Olenkin parhaillaan taas tekemässä tilausta.

Viime vuonna tilasin ensimmäistä kertaa mukulabegonioiden mukuloita. Niiden piti olla valkoisia, mutta ne kukkivatkin upean oransseina.

Otin mukulat syksyllä ylös ja ne ovat talvehtineet pahvilaatikossa kuistin oven takana. Ihan hyviltä vaikuttavat, joku oli vähän alkanut kasvaakin.

Nämä saavat laatikossa vielä odottaa ainakin huhtikuulle, että ilmat lämpiävät riittäväsi, mutta uuteen tilaukseen laitan kymmenen valkoista mukulabegoniaa. Toivotaan, että ovat nyt valkoisia. Ajattelin tilata myös riippabegonioita ja koittaa niitä amppeleihin mökille. Mehevät mukulabegoniat, joita vein kesällä myös mökille, olivat aivan liian herkkua peuroille, joten ne on nostettava turvaan korkeuksiin.

Heikkoutenani on myös aina tilata kasveja, joista en yhtään tiedä, mitä ne ovat. Tuon kuvassa vähän ananakselta näyttävän kasvin(Eucomis autumnalis) tilasin viime vuonna ja ne olivat mielestäni ruukuissa aivan mahtavia. Otin näidenkin mukulat talteen ja nekin näyttävät olevan ihan hyvässä kunnossa.

Ajattelin nytkin tilata muutaman yllätyskasvin ruukkukasvatukseen. Tavoitteenani kun on, että talvettaisin yhä enemmän ns. kesäkukistani ja nämä mukulakasvit sopivat hyvin siihen tarkoitukseen. Lisäksi aion laittaa kaupungissa terassiruukkuihin enimmäkseen koristeheiniä ja niiden juurakoita mennee myös uuteen tilaukseen. Ne kestävät toivottavasti hyvin kuivuutta ja paahdetta, kun itse olen saaressa heinäkuussa Lisäksi tiedän vielä sortuvani ainakin uusiin kärsäkalloihin. Ne ovat niin mielenkiintoisia kasveja ja mielestäni juuri sopivia tuonne saniaisistutuksen liepeille. Muutamia viime vuonnakin tilasin, toivottavasti ne nousevat kevään tullen taas ylös.

Loppuviikoksi on luvattu lähes kymmenen astetta lämpöä! Kohta voi alkaakin jo metsästellä ensimmäisiä lumikelloja.

 

 

 

 

Talvilepo alkaa olla ohi

Nyt on kerrankin lunta myös täällä Turussa. Olen oikein lumitöitä joutunut tekemään. Usein lumi tulee ja menee ja talvi on ainoastaan liukas ja pimeä, mutta nyt tosiaan maisemat on kuin postikortista. Kotikadulla ei enää lumivallien vuoksi mahdu kaksi autoa rinnan ajamaan ja muutenkin tunnelma on aika epätodellinen.

Itse olen sairastanut koko tammikuun ja ulkoilut ovat olleet vähissä, mutta ikkunasta on saanut ihmetellä tätä kerrankin valkoista talvea.

Puutarha saa nyt nukkua rauhassa. Eläinten jäljistä voi nähdä vähän, mitä elämää täällä vietetään. Lintulaudalla käy tällä hetkellä vain talitiaisia ja punatulkkuja. Lumikko kävi loikkimassa kivien välissä joku päivä. Pihalla ei siis vielä hetkeen tehdä puutarhajuttuja, mutta selkeästi olemme kohti kevättä menossa, sillä kuistilla on kasvu jo käynnistynyt. Se selväsi herättää uinuvan puutarhurinkin pikku hiljaa eloon.

 Kuistilla talvehtiva kärhö on lähtenyt komeaan kasvuun. Tämä on ainoa neljästä ruukkukärhöstäni, jotka otin täksi talveksi kuistille. Muut istutin syksyllä puutarhaan. Kärhöt alkavat aina kasvaa niin aikaisin, että ne ovat hieman ongelmallisia kuistilla, kun ehtivät takertua kaikkialle ennekuin ne uskaltaa ulos nostaa. Ja jotenkin tuntuu, että ne pistävät kaikki paukut kevään kasvuun ja kukintaan ja sitten jurottavat ja kukkivat uudelleen niukasti. Voi kyllä olla syy minun lannoituksessakin, joka unohtuu usein. Tämä kasvuun lähtenyt kärhö on patiokärhö "So many blue flowers" ja se ei ainakaan viime kesänä kasvanut valtavaksi, joten toivotaan, että pituuskasvun sijaan se pian keskittyisi nuppujen tekemiseen.

 Sitruunapuu rakasti kuumaa pitkää kesää terassilla ja se kukki muutaman kerran. Nyt se on tekemässä uusia nuppuja kuistin viileydessä. Ihanaa! Sitruunan kukat tuoksuvat aivan hurmaavilta. Yksi sitruuna on melkein keltainen. En malta odottaa, että saan maistaa ekaa oman puun sitruunaa. Sitruunan juurella nököttää pari vuotta sitten ostamani ilmakasvi, jonka hoitoa en lainkaan osannut sisätiloissa ja niinpä nakkasin sen joskus harmispäissäni kuistille. Siellä se on nyt  pari vuotta porskuttanut kesät talvet ilman kummempaa kastelua ja kasvanutkin kivasti. Ilmeisesti ilmankosteus on riittävä ilman upotteluakin ja eipä ole kylmistä talvikeleistäkään näyttänyt hirveästi säikähtävän.

Maljaköynnös on myöskin alkanut kasvaa. Ostin tämän edellissyksynä eurolla syysloppuunmyynneistä ja silloin tässä oli pinkkejä, valkoisia ja keltaisia kukkia. Viime talvena luulin menettäväni koko kasvin, sillä se kuihtui kuihtumistaan. Kesällä huomasin, että siitä oli kuollut valkoinen ja keltainen kasvi, pinkki porskutti vahvasti ja kukki kivasti koko kesän ja pitkälle marraskuulle asti.  

Kuistin elämästä piristyneenä olen yhdet kylvötkin tehnyt. Kylvin ensimmäistä kertaa latva-artisokkia. Ajattelin, että ne näyttäisivät hauskoilta uudella hyötymaallani, jossa on tarkoitus kasvattaa kaikkea sekaisin. Liotin siemeniä kaksi vuorokautta (piti liottaa yksi, mutta unohdin) ja sitten kylvin siemenet taimimultaan ja laitoin kasvivalon alle. Alle viikossa ne tulivat pintaan. Tai tällä hetkellä on pintaan noussut seitsemän alkua. Se olisi kyllä jo tarpeeksi, nämä taitavat tarvita aika paljon tilaa.

Pikkuhiljaa tämä taas tästä lähtee käyntiin. Ensi kuussa alkaa jo kuistilla olla täysi tohina sipulikukkien kanssa päällä ja samalla alkaa erilaisia esikasvatuspurtiloita ilmestymään joka puolelle. Ensi kuussa aloitan myös viherkasvien ruukkujenvaihdot. Talvilepo alkaa olla ohi.