Vihreää joulua!

Puutarhahommat ovat olleet täysin unholassa koko joulukuun, mutta nyt piti käydä tarkistamassa, kukkiiko tänä jouluna jouluruusu penkissä. Eipä näyttänyt kukkivan. Viime jouluna se ajoitti kukintansa hienosti jouluun.

Onneksi on kuistilla muutama uusi jouluruusu kukkimassa. Tämän ihanan jättiläisen löysin Flöristä. Se pääsee ensi keväänä penkkiin, jos vain muistan kastella sitä tarpeeksi. Joskus minulta keväisin pääsevät jouluruusut kuivahtamaan kuistilla.

Oli pakko lähteä pitkästä aikaa puutarhaan etsimällä etsimään, eikö sieltä mitään kukkivaa tänä jouluna löydy. Lunta ei ole ollenkaan ja puutarhan pääväri ei ole edes ruskea, vaan ihan vihreä. Osa ruusuistakin on vielä vihreissä lehdissä. Löytyihän sieltä kukkiviakin kasveja. Orvokkeja tietenkin.

 Orvokit eivät pienistä pakkasista piittaa. Aika jännä silti, että ne täällä ovat ihan kukassa. Onhan tässä ollut koviakin pakkaspäiviä aina välillä. Ehkä alapihan pienilmasto on sitten aika lämmin.

Tänään tein vielä viimeiset joululahjat valmiiksi. Pikkulinnut saavat tänä jouluna itsetehtyjä rasvapalloja. Näitä on kiva viedä joulutuliaisiksikin. Eivät jää nurkkiin pyörimään vaan menevät parempiin suihin. Oman pihan tintit ainakin jo kävivät rohkeasti maistelemassa joululahjojaan.

 Kuistilla kukkivat isältäni saamat puusta tehdyt joulukukat. Niiden kukinta-aika tulee voittamaan jopa orvokitkin.

Ihanaa joulua kaikille ! Ensi vuonna jatketaan !

Sammalleimu sentään!

Pakkaset ovat tältä erää ohi ja lumet sulaneet viimeistä hippusta myöten. Virittelin aamulla vihdoinkin suojia magnolioiden ympärille, kun huomasin tammenlehtien alla jotain vaalean violettia. Sammalleimu on alkanut kukkia.

Ehkä se ajatteli, että koska maa on taas sula ja lämmin, täytyy olla kevät.

Myös ihanaiset orvokkini ovat hyödyntäneet takapakin talvessa.

Minä rakastan siementaimia tekeviä kukkia. Varsinkin sellaisia, jotka risteytyvät keskenään ja synnyttävät aivan uusia väriyhdistelmiä. Orvokit ovat siinä loistavia. Minulla on pihassa ollut joskus oransseja orvokkeja sekä ruukuissa muutama kesä sitten kasvaneita valkoisia ja sinisiä orvokkeja. Nyt kaikkialta pilkottaa näiden värien yhdistelmiä. Akileijojakin olen yrittänyt saada villiintymään pihaani, nekin kuulemma muodostavat aina uuden näköisiä kukkia. Vielä ne eivät kuitenkaa ole hirveän hyvin lähteneet leviämään.
Ruusut aiheuttavat taas vähän päänvaivaa, koska nämä eteläisemmät jaloruusut ja köynnösruusut eivät vaivu lainkaan talvilevolle. Tässäkin on vielä pakkastenkin jälkeen kaikki lehdet.

 Sama juttu ruukuissa kasvavissa köynnösruusuissa. Viime vuonna nostin ne kuistille lehtineen, koska eivät niitä pudottaneet. Siellä ne jatkoivat kasvua koko talven ja kukkivat keväällä aikaisin, mutta olivat tosi kituliaan oloisia kesällä. Ajattelin, että se johtuisi siitä, etteivät olleet talvilevolla lainkaan. Mutta miten saan ne talvilevolle, jos ei edes kaksi viikkoa kovia yöpakkasia auta!? Vai talvehtivatko jotkin ruusut vihreinä? Esimerkiksi lämpimissä maissa? Siinä tapauksessa varmaan pitäisi talvettaa nämä valoisalla kuistilla, eikä pimeässä varastossa, niinkuin olin suunnitellut. Ehkä jätän ne vaan ulos ja ostan uudet, jos talvi jossain vaiheessa vie.
Kaksi vuotta ongelmitta talvehtinut Japaninmagnolia Vanha Rouva on täynnä ihania silmuja. Voi, kun jokin näistä olisikin kukkasilmu! Mitenhän ne tunnistaa?

Tämä ei ole vielä kertaakaan kukkinut, vaikka vaikuttaa muuten hyvin viihtyvänkin. Ja tosiaan edes hankala viime talvi ei vahingoittanut magnolioita. Tai no se yksi pikkuruinen halpistaimi, jossa ei ollut edes kasvuvyöhykettä, vaan joka kehoitettiin talvettamaan ruukussa, paleltui aika paljon oksien päistä. Tosin sekin kasvatti uudet oksat ja lehdet keväällä. Viime keväänä istutin lisäksi pensasmagnolian sekä vaaleanpunaisen tähtimagnolian. Toivottavasti talvehtivat hyvin. Ensimmäiset pakkaset eivät ainakaan olleet vahingoittaneet taimia. Toivo siis elää, että keväällä voin ihastella magnoliankukkia omassa pihassa!

Mysteerejä talvipuutarhassa

Etätyöpäivä parhaimmillaan ja pahimmillaan: puuduttavaa tutkimushaastattelun purkamista, mutta sitä voi tehdä katsellen välillä lintulaudalla ruokailevia tiaisia. Eilen lisäsin lintujen talviruokinnan kilpavarustelun tasoa ja hankin talon toiselle puolelle, keittiön ikkunan eteen uuden lintulaudan. Samat kaverit näköjään siellä ruokailevat kuin terassillakin: talitiaiset, sinitiaiset ja hömötiaset. Rutiininomaista puhtaaksikirjoittamista ja tiaisia - tylsää...mutta sitten lennähti männyn oksaan haukka! Olen lintubongarina vielä aloittelija, joten en suoralta kädeltä pystynyt sitä tunnistamaan. Todennäköisesti lienee varpushaukka, vaikkakin oli minusta todella suuren näköinen. Oli pakko lähteä lukemaan luontoportista haukkojen tuntomerkkejä. Haastattelun litterointiin olinkin jo kaivannut taukoa joten päädyin kuistille nauttimaan samalla kahvikupillista.

Tänne talvipuutarhaani olen kantanut jo suuren osan ruukuista terassilta. Köynnösruusut ja kärhöt ovat vielä ulkona odottamssa päätöstä sijoituksesta. Minulla on myös puutarhavarasto, jonka lämpötila ei laske pakkaselle, mutta se on pimeä. Olen tilanpuutten vuoksi ajatellut talvettaa ruusut siellä, koska ovat ensinnäkin talvella aika rumia lehdettöminä ja toiseksi niihin ei ole kiva raapia itseään. Ruukussa kasvavan jättigunneran veinkin jo tuonne pimeään varastoon talvehtimaan, mutta ruukkuun muutti heti alivuokralainen. Rupesin ihmettelemään, miksi multaa oli pöllynnyt pois ruukusta ja löysin multaan kaivetun käytävän. Jätin pari linnunsiementä pöydälle syötiksi ja olivat heti kadonneet. Voi miten lokoisat oltavat asukilla onkaan tuolla ollut. Lämmin varasto ja mukava luola kukkaruukussa. Rajaton määrä linnunsiemeniä ja pähkinöitä ruuaksi. No, täytynee kuitenkin yrittää häätää alivuokralainen sieltä pois. Muuten saattaa terassityynytkin olla asutettuja ensi kevääseen mennessä.

Kuistilla eniten tilaa vie ruukussa kasvava persikkapuu. Se teki keväällä monta kaunista kukkaa ja raakileitakin kymmenkunta, mutta pudotti raakileet yksi toisensa jälkeen, kunnes jäljellä oli enää yksi hedelmä.

Kuvaa ottaessani heinäkuun lopulla ajattelin jättää hedelmän vielä viikoksi kypsymään ja herkuttelevani kun tulen seuraavaksi kaupunkiin mökiltä. Mutta kun palasin viikon päästä, persikka oli kadonnut! Ei jälkeäkään! Ei kiveä, ei mitään. Olikohan se pudonnut, ja kettu vienyt? Oliko ruohonleikkaajalle tullut nälkä? Oliko varis napannut? Mitä itse luulette? Ensi kesänä tulee toivon mukaan lisää persikoita ja pääsen vihdoin maistamaan. Ellei puu sitten suutu siitä, että istutan sen keväällä pois ruukusta ruusutarhaan.

Toinen mysteeri täällä talvipuutarhassa on viikuna. Tai aitoviikuna taitaa olla sen virallinen nimi. Se pudottaa lehtiään koko ajan ja kasvattaa heti uudet. Sitten se kasvattaa oksat täyteen hedelmiä ja pudottaa ne. Koko ajan tapahtuu jotain mutta en yhtään ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Yleensä kasvit kasvattavat keväällä lehdet, kukat, hedelmät ja sitten syksyllä pudottavat ne. Aitoviikuna tekee näitä kaikkia koko ajan. Vika voi toki olla myös hoidossa. Mutta jos jollain teistä on aitoviikuna, niin mielelläni kuulen kokemuksia siitä. Omani on jo kolmevuotias, mutta en vieläkään ole perillä sen oikuista.

Kahvit on juotu.Työt kutsuvat. Ihania alkutalven hetkiä kaikille!

Mitä sitä sitten tekisi...

Nyt on täällä lounaisrannikollakin komea lumikerros maassa ja puutarhahommat pysähtyneet kuin seinään. Ruukut jäivät pesemättä, tammenlehdet haravoimatta, magnoliat ja pensasmustikat ovat vielä suojaamatta, laventeliruukku jäätyi maahan kiinni.  Muutama viikko oli ihan mukavaa ilman puutarhapuuhia; yleensä olen rientänyt Pikku kakkosen aikaan pihalle touhuamaan, mutta nyt on tullut Pingut ja Närpiäiset katsottua lasten kanssa moneen kertaan. Nyt huomaan kuitenkin vieroitusoireita ilmassa. Mitä ihmettä sitä sitten tekisi... Yleensä ei ole puutetta tekemisestä - aina on joku nurkka odottamassa taimilastia tai kitkemistä. Tulee myös ulkoiltua selvästi vähemmän. Voi kun olisi jo kevät. Tai no joulu ensin. Sitten heti kevät.

Katselin koneelta kuvia puutarhastani ja olin ihan ihmeissäni. Miten minä kesällä olin sitä mieltä, että missään ei kukkinut mikään tarpeeksi ja että koko piha on ihan kesken? 

Kuvia kun katsoo, niin kukkiahan on piha täynnä. Iskeeköhän keväisin jokin sokeus, että ei edes huomaa, kuinka kaunista on.  

Tätä ruusutarhaakin murehdin monena kertana, kun minusta kukinta ei ollut lainkaan runsasta ja nurmipolku oli ihan täynnä maahumalaa. Nyt kun kuvaa katsoo, niin pienet karkulaiset nurmella ei häiritse yhtään.

Täytyykin muistaa tämä ensi keväänä ja olla vähemmän kriittinen. Ja ottaa enemmän valokuvia! Kyllä näiden katseleminenkin taas virkisti. Eihän tässä ole kuin muutama hassu kuukausi ja kuistilla alkaa toivottavasti ensimmäiset sipulikukat nousta purkeistaan.

No onkos tullut kevät?

Kalenteri sanoo, että talvi on tulossa, mutta kun ulkona kiertelee, niin vaikea on merkkejä vielä nähdä. Esikot ovat aloittaneet uudelleen kukinnan ruusupensaiden alustoilla.

Niiden yllä ruusut avaavat koko ajan uusia nuppujaan.

 Alppiruusutkin ovat alkaneet avata lehtinuppujaan. En tiedä seuraako tästä mitään hyvää...

 Yllätyksekseni pikkusipulitkin ovat erehtyneet vuodenajasta ja alkaneet kasvattaa uusia lehtiä. Tämä taitaa olla helmililja.

 Päivänkakkarakin on päättänyt hypätä talven yli ja jatkaa suoraan uuteen kukintaan.

Kalenteri kuitenkin sanoo, että on jo lokakuun loppu, joten aloitin jo ruukkukasvien kantamisen kuistille. Tai pitäisikö sitä kutsua talvipuutarhaksi. Olisi vähän eksoottisempi nimi.:D Puksipallot nostin portaiden päätyihin toivottamaan tervetulleeksi talvipuutarhaani.

Persikka "Red Haven" oli jo pudottanut kaikki lehtensä, joten nostin sen nurkkaan valmistautumaan kevään kukintaan. Puu on kesässä kasvanut jo niin, että ensi vuonna se täytynee istuttaa ulos maahan. Turvaan kannoin niin ikään aitoviikunan, joka oli pihan talitiaisten lempikasvi jostain syystä. Tuossa vasemmaisessa ruukussa kasvavassa pikku puskassa oli parhaimmilleen useita talitiaisia kerrallaan. En tiedä miksi se niitä viehätti. Sisään nostin lisäksi bambun. Siitä en tiedä, pudottaako lehdet talveksi ja miten yleensä talvehtii. Ostin tuon keväällä ja terassilla se on ollut oikein kestävä ja mukavasti tuulessa kahiseva tuttavuus. Viimeisenä ruukkuna nappasin mukaan vielä sinisateen. Tämä on nimeltään "Blue moon" ja taimistolla lupailtiin sen mahdollisesti kestävän myös ulkona, mutta ajattelin ainakin alkuun kasvattaa sitä ruukussa. Kun on kerran mahdollisuus niitä tässä kuistilla pakkasettomassa valoisassa talvettaa. Olisi ihana saada se joskus kukkimaan.

Jättiverenpisaran olen jo nostanut aiemmin kuistille ja se on täällä jatkanut ihanasti kukintaansa. Nämä kukat ovat ihan mielettömiä. Jostain luin, että ne ovat kolibripölytteisiä. Voi kun minun talvipuutarhassa lentelesivät kolibrit pölyttämässä sitä :D

Syystöiden haikeutta

Viimeistä kertaa tänä syksynä viikonlopunvietossa saaressa ja syksyn tuntee jo nahoissaan. Vanha kansitakki on tarpeen kun pyörii puutarhassa, vaikka jalokurjenpolvi Roxanne kukkiikin vielä kuin kesä olisi. 

Kasvihuoneesta keräsin vielä viime kerralla ison kasan tomaatteja ja chilejä. Mutta talvi on tulossa, lukuisat raakileet, saati sitten uudet kukat joutavat mennä. On aika tyhjentää kasvihuone. Olen nikkaroinut uuden kasvilavan, jonka pohjalle olen jo tyhjentänyt kasvikompostia ja ruuantähteistä tekeytynyttä kompostia. Nyt ajattelin kumota sinne myös kasvihuoneen ruukut.

Pelargonit kukkivat yhä, mutta tänä vuonna en talveta niitä kellarissa. Ne selviävät siellä aina ilman huolenpitoa talven, mutta kuolevat, kun tuon ne sieltä pois. Nyt pidän siitä hommasta välivuoden. Loput chilit ja paprikat päätyvät myös lavaan. Tomaatinkasvustot maatuvat sen verran hitaasti, että ne pääsevät kompostiin. Kasvusäkkien mullat levitän parantamaan uutta perunamaatani.

Juuri oli kevät ja kuljetin veneellä taimikasseja kasvihuoneelle😞. Ja nyt se on taas tyhjä. Tai melkein tyhjä. Päädyssä kasvava viiniköynnös Fabel ja sen tyvellä kasvavat kuukausimansikat jäävät vielä talvehtimaan ja seurailemaan saaren elämää, kun me emme ole täällä.

Sitkeääkin sitkeämpi villiruusu kasvoi tällä paikalla, kun minä viitisen vuotta sitten aloin muokata puutarhaa tänne saareen. Valitettavasti se sattui olemaan juuri parhaalla kasvihuoneen paikalla, joten se kaivettiin ylös. Yritin silloinkin siitä siirtää palasta kaupunkiin ruusutarhaan kasvamaan, mutta eipä tuo villiruusu siellä viihtynyt, vaan kuoli heti pois. Olen tätä siirtoa sittemmin uudelleenkin yrittänyt, sillä sitkeästi tuo ruusu vuosi toisensa jälkeen työntää vesojaan milloin mistäkin. Mutta koskaan en ole saanut sitä elossa uuteen paikkaan juurtumaan.
Tänä vuonna ruusu kasvatti lattianraosta oksan kasvihuoneeseen :D Pitäisiköhän luovuttaa tila ensin täällä olleeelle ja antaa sen vallata koko kasvihuone? Ei taida Suomessa kovin montaa kasvihuonetta olla, jossa kasvaa villiruusu!

Kukkia vielä vaan

Ensilumi on lehtitietojen mukaan jos satanut pohjoiseen. Meillä ei pakkasista ole vielä ollut tietoakaan. Samettikukat ja laventelit kukkivat niinkuin kesälläkin.

Pelargonejakaan en ole vileä nostanut suojaan ja etualalla patioruusu on vielä ihan täynnä nuppuja. Havunneulasista sentään näkee, että on syksy. Niitä voisi harjata pihasta loputtomiin. Onneksi alapihan rodoistutuksiin voi kippailla aika monta lastia neulasia.

Tarhakeltakärhö Anita ei myöskään näytä välittävän lähestyvästä talvesta. Uusia kukkia avautuu koko ajan. Kärhöt yleensäkään eivät ole ollenkaan lähdössä talvilevolle, eivät alppikärhöt, jalokärhöt eivätkä viinikärhöt, jotka myöskin kukkivat vielä. Myöskin ruukusta maahan tänä syksynä istutettu vuorikärhö kasvattaa uusia versoja. Vähän jännittää, miten sen talvehtimisen kanssa mahtaa käydä.

T

Ruukussa kasvavia kärhöjä en myöskään ole vielä viitsinyt viedä kuistille talvehtimaan. Haluan, että ne vaipuvat kunnolla talvilepoon, ennenkuin nostan ruukut suojaan. Arabella -kärhökin kukkii vielä ruusujen joukossa. Tämä kärhö on ollut todella ahkara kukinnassaan koko kesän.

Hortensiat kukkivat myöskin vielä. Endless summer -hortensia vasta kasvattelee nuppuja, saa nähdä, ehtiikö tänä vuonna kukkia. Minulla tuo Endless summer ei ole ollut kovin runsaskukkainen. Se paleltuu joka talvi kokoaan, ja ehtii tehdä nuput vasta tosi myöhään. Joka vuosi siitä muutama kukinto avautuu, mutta ei kyllä mitenkään minun puutarhassani vastaa kovia myyntilupauksia jatkuvasti kukkivasta hortensiasta.

Hortensiat kukkivat puutarhassani muutenkin aika heikosti tänä vuonna. Taisi olla vähän liian kuivaa. Syksy on ollut ainakin ihan rutikuiva. Olen ensimmäistä kertaa koskaan joutunut kastelemaan sipuliistutuksiani. Yleensä on voinut luottaa siihen, että vettä tulee tai maa on muuten ollut jo niin kostea, ettei vettä ole tarvinnut.

 Kukkasipuleita tuli istutettua tänä syksynä noin 700. Mökille laitoin satakunta narsissia. Kotipihaan tuli laitettua taas kaikennäköistä. Mutta paljon vähemmän kuin edellisinä vuosina. Uutena kokeiluna laitoin myös ruukkuihin pikkusipuleita. Hauska nähdä, miten ne onnistuvat.

Ruusutarha näyttää myös vielä aika kesäiseltä. Ainoastaan jyrkemmässä rinteessä kasvavat suuremmat pensasruusut ovat ruvenneet vaihtamaan väriään keltaiseksi.

Neilikkaruusu ei tunnu lopettavan koskaan. Myöskin tarhakurtturuusu Sointu on jaksanut kukkia koko syksyn.

Nyt alkaa syksyn työt olla  tehtynä. Sipulit ovat maassa, penkit on kitketty, talvehtimaan mönkineitä kotiloita on kerätty, nurmikko on kertaalleen haravoitu. Mökillä on kasvihuone tyhjennetty, viimeiset chilit kerätty ja syyskylvöt tehty.  Vielä tekisi mieleni aloittaa tuonne talon itäpäätyyn suunnittelemani muotopuutarhan rakentaminen. Jos vaikka vähän alottaisin laatoituksen kanssa...Talvella ehtii sitten lepäämään.