Kukkavoimaa!

Kesän kukkahuippu alkaa olla täällä, kun kärhöt ja loputkin ruusut pikkuhiljaa aloittelevat kukintaansa. Myös ruukkukukat ovat jo kaikki kukassa. Tässä gladioluksia.

Talvetin gladioluksen mukulat puutarhavajassa ja ilokseni ne kukkivat aivan yhtä komeasti kuin viime vuonnakin. Taidan talvettaa taas. Edellistalvena minulla talvehti gladiolus kukkapenkissa saaressa. Ihmettelin kesällä, mikä kasvi penkissä oli, kunnes se alkoi kukkia ja tunnistin kasvin. Viime talvi ei sitä enää eloon jättänyt.
Minulla on autopaikan päällä pergola, jossa kasvaa neljä lumikärhöä ja kolme tarhaviinikärhöä. Lumikärhöt ovat aloittaneet jo kukintansa ja näyttää, että ne ovat vallanneet koko pergolan. Sieltä täältä pilkistää kuitenkin viinikärhöjenkin nuppuja, joten ehkä parin viikon päästä näkyy väriäkin tässä pergolassa.

Uusi linnunpönttö köynnöksen suojissa ei kelvannut tänä kesänä kenellekään, vaikka minusta tuo olisi niin idyllinen paikka kasvattaa poikasiaan.
Osa pensasruusuista on jo lopettanut kukintansa. William Baffin kukkii tänä vuonna runsaammin kuin ennen. Sen kukat ovat lähes neon-punaisia.

 Kirjoapteekkarin ruusu on lopettelemassa kukintaansa.

Talvella kärsinyt Easy Elegance -ruusu Music box on avannut ensimmäiset kukkansa. Tämän ruusun tuoksu on suosikkini kaikista tuoksuista.

Myös talvivaurioita kärsinyt Morden blush on jaksanut kukkia. Seuranaan jalokurjenpolvi Orion sekä jaloakileja.

 Vielä viimeinen silmäys ruusutarhan siimekseen ja suunta kohti saarta ja sen puutarhaa.

Kävin kaupungissa taimitarhassa ja mukaan tarttui alennuksesta hämyvuokkoja saareen rakenteilla olevaan varjopenkkiin. Ostin myös erilaisia maksaruohoja, sillä kallio puutarhan takana kaipaa hieman väriä...

Ei ihan uusimmasta Avotakasta

 

Puutarhasta pitäisi aina muistaa myös nauttia. Siis nauttia rauhassa. Ilman kuokkaa, lapiota tai edes puutarhahanskoja. Pitäisi muistaa istua ja vain katsella kaikkea sitä kaunista, jonka eteen puuhastelee keväästä syksyyn. Ja välillä myös talvella. Halusin tänne saareen sellaisia istuskelupaikkoja ja vaikka jo surffailin Ikean sivuilla etsien terassikalusteita, päätin käydä ensin tutustumassa, mitä saaren monista varastoista löytyy.
Varastot ovat ihan täynnä kaikkea mahdollista yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Täältä saaresta on aina omat ongelmansa kuljettaa tavaraa, joten helpointa on tunkea se varastoon.
Ensin löysin vanhan keinutuolin aitasta, romuvarastosta löytyi rikkinäinen, mutta tehtävänsä vielä täyttävä pöytä. Matto ja hylly löytyivät puuvajasta. Valkoiset pikkupöydät sopivat myös istuimiksi.

Löysin myös kaikkea ihanaa vanhaa pikkutavaraa, kuten näitä hauskoja metallitölkkejä ja vanhoja kalastuspakkeja. Vähän niitäkin nostelin hyllyyn somisteiksi.

Yhden uuden tavaran ostin tämän istuskelupaikan koristeeksi: tähän kookosamppeliin eivät peurat ylety.

Toiselle puolelle mökkiä vein ikivanhat aurinkotuolit. En uskalla edes ajatella, mitä myrkkyjä kankaaseen on käytetty, että ovat puoli vuosisataa kestäneet homehtumatta.

Laitoin tänne myös hauskan tarjoiluvaunun ja vanhan pianojakkaran, johon voi laskea kahvikuppinsa, kun ihailee sateista saaristomaisemaa.

Yksi uusi tavata tuonnekin livahti. En voinut vastustaa tuulessa siipiään pyörittävää flamingoa. Ilmeisesti kaikkien sukupolvien on jätettävä tänne oma romujalanjälkensä.

Persikka kypsyy, ruusut kukkii - valtakunnassa kaikki hyvin

Parin viikon tauon jälkeen tulimme pistäytymään kaupungissa. Kamera jäi tietenkin mökille, joten kuvat ovat vähän suhruisia kännykällä otettuja. Mutta pakko oli täältäkin nyt muutama otos ottaa.

Terassilla kasvaa ruukussa Red haven -persikkapuu. Talvetin sen viime talvena kuistilla ja keväällä se kukki kauniisti. Pölyttelin kukkia siveltimellä ja puuhun ilmestyi kymmenkunta raakiletta. Puu kuitenkin pudotti raakileet yksi toisensa jälkeen - paitsi tämän yhden.

Mieheni mielestä kyseessä on Suomen kallein persikka. Puun hinta, ruukun hinta ja kaikki työ lisättynä on tämän hinta varmasti sadan euron paikkeilla :D Parasta olla hyvä!

Ruukut portailla ovat säilyneet hengissä talovahtimme ansiosta. Värililjat ovat alkaneet kukkia. Nämä ovat minulle ihan uusia tuttavuuksia. Jostain pussi sipuleita tarttui mukaani ja lykkäsin niitä hätäpäissäni portaiden viereen pengertämääni istutusalueeseen sekä ruukkuihin. Aika pirteiltä näyttää. Oikealla kiipeili seinässä vielä viime kerralla keväällä istuttamani imukärhivilliviini. Nyt tuulet ja sateet ovat ilmeisesti repineet sen kärhit irti muurista ja se kyhjöttää tuollaisena läjänä. Mitäköhän sille kannattaisi tehdä?

Portaiden yläpäässä on ruukuissa kaksi puksipuuta, jotka talvetin niinikään kuistilla. Niistä toinen oli aika kärsinyt jo keväällä ja näyttää nyt heittäneen henkensä ja muuttuneen täysin keltaiseksi. Höh!

Ruusutarhassa kukkii, vaikkei aivan yhtä upeati kuin edellisenä vuonna. Pensasruusut ovat voimissaan, mutta vaikka kanadalaiset ruusut ja Easy elegancet selvisivätkin hengissä, ovat ne jotenkin surkeita tänä vuonna.

Ritausma on tulvillaan kukkia.

 Neilikkaruusu on yksi suosikkejani, vaikkei se tuoksukaan. Se on aina ihan täynnä kukkia ja kasvaa sopivan pystysti eikä lamoile ympäriinsä.

 Neilikkaruusun takana kukkii Henry Hudson, William Baffin, Sointu ja Ritausma. Kukassa ovat myös apteekkarinruusut, nukkeruusut, valamonruusu, Hurdal ja monet muut pensaat. Tuoksu on ihana!

 

Tässä vielä näkymä ruusutarhaan yläpengerrykseltä. Sora on kasvanut kahdessa viikossa täyteen kaikkea rikkaa. Yleensä etualalla näkyvässä männyssä kasvaa tarhaviinikärhö Södertälje. Nyt unohdin sitoa sen versot puuhun tarpeeksi aikaisin ja se olikin livahtanut kasvamaan viereiseen neilikkaruusuun. Toinen puoli ruususta on aivan vihreänä kärhöä. On varmasti aika mielenkiintoinen näky tämä yhdistelmä, kun kärhö piakkoin aloittaa kukintansa.

Jalokärhö Piilu on kasvanut aika hillitysti ruukussaan, mutta kukkii kauniisti silti. Jätän nämä ruukut aina vähän oman onnensa nojaan kun lähden saareen, siksi kai nämä minun ruukkukärhöni ovat vähän kitukasvuisia.

PEURAT!!!

 Kun ilta pimenee, niin tuolta kalliolta metsän reunasta ne tulevat. Saaripuutarhani ehdottomasti viheliäimmät vihulaiset - peurat. Voi mennä kuukausikin, etteivät ne käy puutarhassa; tai ehkä käyvät, mutta eivät jätä jälkiä. Silloin tulen aina varomattomaksi. Jätän suojat laittamatta, istutan kasveja, joiden tiedän niille maistuvan, alan ajattelemaan, että ehkä tänä vuonna saaresta löytyy tarpeeksi ruokaa muutenkin.

Ensimmäinen kesän peurahävikki oli vielä siedettävissä.

Istutin viime syksynä kaksi tarha-alppikärhöä kasvamaan kahden vanhan omenapuun juurille. Uudet versot olivat jo pitkiä, mutta en ollut niitä vielä puuhun sitonut. Kärhöt tuntuvan loukkaantuvan, jos niiden kasvusuunnitelmia tulee häiritsemään, joten versot liehuivat houkuttelevasti juuri turvan korkeudella. Napsis! Siitä lähtivät molemmilta kärhöiltä kevään kasvut yhtenä yönä. Onneksi kasveja ei oltu nyhdetty sentään maasta, niinkuin usein peuroilla on tapana. Olen näitä taimia nyt yrittänyt hemmotella uuteen kasvuun jopa kastelemalla kastelulannoitteella. Katsotaan miten käy.

 

Seuraavaksi katosivat yhtenä yönä uuden patioruusuni kaikki kukat. Istutin keväällä kasvihuoneeni terassin viereen tyhjään koloon vaaleanpunaisen patioruusun. Ruusu oli täynnä kukkia, kun joku herkkusuu oli sen käynyt siististi parturoimassa kukattomaksi. Onneksi nuppuja on runsaasti, joten ehkä pääsen kukista taas pian nauttimaan. Ei huomattavaa tuhoa tässäkään.

 

Mutta sitten tuli isku, joka tuntui.

 Perustin keväällä ensimmäisen perunamaani saareen. Jotta tähän pieneen maahan asti päästiin, piti kaivaa ylös valtava syreeni, siirtää valtava vanha komposti tähän maaksi, viherlannoittaa yksi kesä, kitkeä, muokata, idättättää ja vihdoin minulla oli elämäni ensimmäinen perunamaa, joka kuivuudesta huolimatta näytti ihan oikealta perunamaalta.

Ei näytä enää. Kaikki lehdet on nyhdetty parempiin suihin. Myös vieressä oleva sipulimaa oltiin syöty seuraavana yönä. Sipuleihin eivät peurat ole edellisinä vuosina koskeneet, mutta ehkä on aika suojata nekin verkolla. Ja ehkä varmuuden vuoksi valkosipulitkin.

 

Kaikkea ei voi peurojenkaan piikkiin laittaa. Siirsin viime vuonna kuusi pionia tänne mökille kaupungista ja yksi ainoa ei ottanut nokkiinsa muutosta vaan kasvatti kaksi nuppua. Näitä kahta nuppua tarkkailin ja odotin malttamattomana niiden avautumista. Kun sen aika tuli, huomastin, että toinen kukka puuttui täysin. Syytin tietenkin myös tästä peuroja, kunnes minut kutsuttiin leikkimökkiin Heinähatun ja Vilttitossun syntymäpäiväjuhliin. Syntymäpäiväkakku muistutti epäilyttävästi vaaleanpunaista pionia.

Tietenkin yksi tämän paikan ihanuuksista on se, että luonto on todella lähellä. Lintu- ja hyönteiskirja ovat kovassa käytössä, kun koko ajan törmää uusiin tuttavuuksiin. Peurojen lisäksi olen tänä kesänä törmännyt myös oudosti päiväsaikaan hiippailevaan supiin, vierasmökin alla pesineeseen pelottomaan minkkiin ja sen kahteen poikaseen, rantakäärmeeseen sekä merellä pärskivään hylkeeseen. Tänään siivosin yläkerran lastenhuoneesta kaksi kuollutta lepakkoa  (toinen oli jäänyt kiinni kimaltelevaan sydäntarraan) sekä saunan lauteiden alta kuolleen hiiren. Hetkittäin luonto voisi siis olla myös vähän kauempana. Varsinkin kun kyse on peuroista (tai punkeista).

 

Köynnöshortensiassa surisee

Köynnöshortensia on kasvanut kahden mökin välisessä istutusalueessa muistikuvien mukaan 30-40 vuotta. Se on pitkä aika. 30 vuoden päästä suunnittelen jo eläkepäiviä. Saatan olla jo isoäitikin. Onkohan tätä köynnöshortensiaa silloin enää?

 Köynnöshortensian alta kuljetaan, kun mennään puutarhaan. Se tuo jännittävän, vähän viidakkomaisen tunnelman. Toiselta puolelta katsottuna se peittää mukavasti näkymiä.

 Köynnöshortensian juurella kasvaa saniaisia ja yksi sitkeääkin sitkeämpi pikkusydän, joka on myös ties kuinka vanha. En ole ikinä tehnyt tälle istutusryhmälle mitään. En ole kitkenyt, en kastellut, en lannoittanut. Enkä oikein osaa päättää, pitäisikö minun tehdä jotain, vai antaa tämän komeuden kasvaa, niinkuin se on ilmeisesti kymmeniä vuosia kasvanut - rauhassa.

 Ainoa ongelma alkaa olla, että suoraan edestä katsottuna köynnös on jo aika kalju. Säleiköstä näkyy läpi.

 Toisaalta varretkin ovat aika koristeelliset. Paksummillaan ne ovat käsivarren paksuisia. Yksi idea minulla olisi istuttaa siperinkärhö tähän juurelle. Jos se kiipisi köynnöshortensiaa pitkin ja peittäisi kaljun alaosan. 

Kuva on vähän huono. Saunan ikkunasta otettu. Mutta tuolla katolla köynnöshortensiaa kasvaa ainakin kahden metrin mitalta ja suurin osa kukista kukkii siellä. Surina on melkoinen. Kimalaiset rakastavat köynnöshortensiaa. Kyllä minäkin mieluusti sen kukista nauttisin enemmänkin, mutta katolle asti en lähde niitä ihailemaan.

 

Seitsemän kukkaa tyynyn alle

Tänä juhannuksena jäivät taiat väliin. Aatonaattona iski yhteen lapsista vesirokko, joten vietimme yöttömän yön (onneksi hieman nukkuenkin) sisätiloissa. Juhannuksen hengessä keräsin tänään kuviin seitsemän tällä hetkellä kukkivaa suosikkikukkaani täältä saaresta.

1) Punakissankäpälä: ihana kivikkokasvi, jonka suloiset vaaleanpunaiset pallerot sopivat hienosti kivien joukkoon. Minulla oli tätä kaupungissa isot kasvustot, mutta talvi tuhosi ne. Onneksi täällä saaressa tämä yksi kasvi on selvinnyt ja toivottavasti leviää.

 2) Kurjenpolvi: superkukkija, jonka eri lajeista löytyy sopiva paikkaan kuin paikkaan. Tässä loistokurjenpolvi Orion. Ei maistu hirveästi peuroille.

 3) Lehtosinilatva: tehokkaasti leviävä ja hyväntuoksuinen kasvi, joka kukkii hyvin myös varjossa ja on erityisesti kimalaisten suosiossa. Makea, mieto tuoksu. Ostin muutama vuosi sitten kaupunkiin neljä taimea ja ne tekevät niin paljon siementaimia, että olen sittemmin levittänyt niitä tänne saareen. Näyttää menestyvän sekä kuivassa ja kuumassa paikassa sekä hyvinkin syvässä varjossa. Peurat nappailevat suuhunsa silloin tällöin.

 4) Päivänkakkara: niityn koko kesän ahkera kukkija. Lasten kimppujen suosikki ja peurojen satunnaisten välipalojen lähde. Mutta ei haittaa - päivänkakkara kukkii niin runsaasti, että niistä riittää muillekin. Olen yrittänyt levittää päivänkakkaraa kukkapenkkeihin muuallekin, mutta en ole onnistunut. Tämä näyttää tahtovan kasvaa vain niityssä.

 5) Ketoneilikka: kaivattua pinkkiä yllättäviinkin paikkoihin. Ketoneilikka oli puutarhassa jo ennen minua. Kun muokkasin niityn ja aloitin kasvimaan, ketoneilikka alkoi pilkistellä esiin milloin mistäkin. Nykyään se ilahduttaa runsaslukuisena niityssä sekä esimerkiksi pienissä laudanraoissa ja kivien koloissa.

 6) Salvia: eksoottisen ihanat kukat. Myös yrttinä yksi suosikeistani - uppopaistettuna pastan kanssa. NAM!. Ostin salviani kaupan hevi-osastolta ja se on hienosti talvehtinut yrttimaassani jo kaksi talvea.

7) Mirrinminttu: ehdoton kukkapenkin täyte, jota peurat eivät edes maistele. Pörriäisten rakastama, eikä tarvitse kastelua.

Olen täällä saaressa yrityksen ja erehdyksen kautta löytänyt kasveja, jotka eivät maistu peuroille,  eivät tarvitse kastelua ja jotka kiinnostavat ötököitä. Onneksi nämä kasvit myös näyttävät ihanilta - juuri sopivan kesäisiltä ja rennoilta tänne mökkipuutarhaan.

 

Hyvää juhannusta!

Onnenapilanurmikko

Pari päivää saarielämää takanapäin.Niitty kasvihuoneen edessä on jo kovaa vauhtia kukkimassa;  kellot, nurmikohokit sekä neilikat ovat pikkuhiljaa valtaamassa alaa mäkitervakolta ja tulossa pitämään seuraa päivänkakkaroille.

Sisällä kasvihuoneessa olen saanut viimeisetkin kesävieraat ruukkuihinsa. Lattialla tänä vuonna ananaskirsikka sekä sen perässä kolme chiliä.

 Hyllyllä erilaisia basilikoja, pelargoneja sekä pari chiliä vielä.

Toisella reunalla altakastelualtaissa kuusi tomaattia. Kolme kirsikkatomaattia ja kolme jotain muuta. En muista nyt lajeja, koska oma taimikasvatukseni päättyi vähän köpelösti ja kun pääsin taimikaupoille, oli jo loppuunmynti meneillään. Nappasin kolme jotakin lajiketta. Saa nähdä, mitä tulee.

 

Kasvihuoneen pääty on auki, eli siinä ei ole lattiaa, vaan tuliaiseksi joskus saatu viiniköynnös Fabel. Köynnös on aika kitulias. Kerran on tullut muutama rypäle. Ehkä se tänä vuonna piristyy, sillä kaivoimme viime syksynä kasvihuoneen takaa suuren syreenin pois. Köynnöksen aluskasvina on kuukausimansikkaa, jotka jouduin siirtämään pois yrttitarhasta, sillä peurat pitivät niistä liikaa. Ihan hyvin ne näyttävät tänne sopeutuneen. Mansikat ovat vain ihan pikkuisia ahomansikan kokoisia, sillä en ole täällä keväällä juuri ollut kastelemassa.

 Kasvihuoneen toisella kyljellä on yrttimaani. Yrtit olivat talvehtineet loistavasti. Ainoastaan ranskalainen rakuuna näyttää vähän kärsineeltä. Oregano, iisoppi ja timjami valtaavat tasaisesti alaa. Timjami on levittäytynyt polun toiselle puolelle, jolla vielä viime kesänä olivat kuukausimansikat. Lautojen välistä pilkistää ketoneilikka.

 Ruokakaupan vihannesosastolta ostamani salvia talvehti jo toista talvea ja oli alkanut kukkia. Todella kauniita nämä salvian kukat. En muista, että olisi viime kesänä kukkinutkaan. Vieressä kasvava sitruunamelissakin on ruokakaupasta peräisin. Ihan yhtä hyvin nämä näyttävät kasvavan ja talvehtivan kuin taimikaupankin ostokset.

Niin ja miksi otsikkona on onnenapila nurmikko. No, koska meillä on täällä sellainen. Pieni nurmikenttä lapsille leikkimiseen, jossa kasvaa hirveästi neliapiloita. Yhdeltä seisomalta poimin kuusi kuvaa varten. Taida vielä nämä kasvihuoneeseen, jos vaikka onni tarttuisi ja saisin mahtavan sadon!